Uutis- ja tapahtuma-arkisto

Asa & Bänd Kyläjuhlilla perjantaina 19.8.2016 klo 17

Kyläjuhlille viisihenkisen bändinsä tuovan Asan, Matti Salon, levytysura on kestänyt 15 vuotta. Harvoin haastatteluja antava sanaseppo suostui kuitenkin mukisematta jutustelutuokioon aurinkoisena maanantaiaamupäivänä.

 Asamasakäämä

Kuva: Jussi Aalto

 

Sanat ja sävelet

Autohuolia manaileva muusikko istahtaa Ankan terassille, mutta hengityksen tasaantuessa juttu alkaa luistamaan.

“Avain” aliaksella tehdystä Punainen Tiili -levystä on vierähtänyt jo 15 vuotta; debyytin ja viime vuonna julkaistun Love-albumin väliin on mahtunut yhdeksän muuta soololevyä sekä kolme Jätkäjätkät -kokoonpanon kanssa tehtyä albumia. Siinä missä Punainen Tiili oli vahvasti poliittissävytteinen, uusin legendaarisen Love Records:n sampleista kasattu Love nojaa hempeisiin, rakkauspainotteisiin riimeihin. Ajan kuluessa lyriikat muuttuivat poliittisuudesta abstraktimpaan, jopa kryptiseen sanataiteeseen, edeten siitä helpompaan, hieman naivistiseen sanoitukseen.

“Juuri mietin, siinä on kolme polkupyörää mitä on poljettu. Läpeensä poliittinen kynä, joka oli alussa; nuoren miehen aatteen palava kynä. Seuraavaksi tuli ylirunollinen “ranteet auki” -metaforaräppi.

 Kolmantena Juhanimainen, naivistinen lastenmusiikkiräppi, mitä ei voi edes oikein lapsille soittaa; se oli tehty yksinkertaisti tajuttavaksi.

Neljättä polkupyörää rakennetaan jo, Oman käden, kynän ja paperin kombinaatio on erilaista taas, tunneälyllistä. “

Tulevista projekteista kysyessä Asa toteaa hommien olevan vielä kesken, mutta tuloillaan on levyt Asa & Bändin sekä Jätkäjätkien kanssa. Jälkimmäisestä on jo julkaistu pari maistiaista.

Viimeiset kymmenen vuotta Asa on elättänyt itseään pelkästään musiikilla ja kirjoittamisella. Näin ei ole aina ollut.

“Opiskelun ja sossussa juoksemisen ohella olin myös Herttoniemen Makuunissa töissä. Vetyperoksidiblondien sijaan meillä oli hevareiden videovuokraamo, kuunneltiin Rammsteinia, katsottiin liikaa leffoja ja nautittiin liikaa sokeria. Paikkaa ei muuten ryöstetty kertaakaan aikanani. “

Viime kesänä Asa pääsi toteuttamaan erään unelmansa; hänellä oli radio-ohjelmasarja YLE Puheella. Homma oli kiehtovaa, mutta sillä ei kuulemma elä. Halua radiossa työskentelyyn jatkossakin kuitenkin on.

“Mielenkiintoa olisi jatkaa, mutta se vaatii paljon työtä että saa ideat läpi. Puheohjelma kiinnostaisi, samoin soitto-ohjelma. Levyjä on paljon, olisi kiva pyöritellä niitä radiossa. Se on hienoa, mitä esimerkiksi Njassa tekee soittolistattomassa radiossa.”

Asa tunnetaan monipuolisena sanoittajana. Udellessani onko runokirjaa tekeillä hän myöntää, että se on hänelle yksi elämän tavoite. Hän pitää runoutta sanataiteen korkeimpana muotona. Räp-lyriikkaa kansien väliin ei tule, sitä hän kuvailee talonmies-pälpätykseksi.

“On jaloa laittaa sanoja sinne tänne, se että lopussa odottaa riimi, ei kiehdo itseä. “

Tekeillä on rujoa, ei niin kaunista, eteenpäin menevää runoutta. Asan mielestä sanojen sijoittaminen harvakseltaan paperille on kiehtovaa, haastavaa ja vaikeaa. Se päivä, milloin saamme lukea hänen runojaan, on vielä avoin.

“Ideoita on, mutta kiveksistä puuttuu vielä pieni palanen. “

Asalla on ollut yhteistyökumppaneita Wigwamin nokkamies Jim Pembrokesta, Olarin rääväsuuhun, Edu Kehäkettuseen. Asa myöntää, että kahden eri taiteilijan soppa ei ole automaattisesti toteutettavissa.

“Jos miettii vaikka ihailemiani Risto Ylihärsilää, Joose Keskitaloa tai Sydänsydän yhtyeen Tuomas Kopaa, en keksisi tapaa miten yhdistää minun ja heidän taiteensa; tuntuisi kuin veisin heidän tekemisiään alaspäin. “

Asaa silti kiehtoo ajatus tehdä yhteistyötä oikeiden sanataiteilijoiden, runoilijoiden kanssa.

“Sitä tehdään nykyään liian vähän. Vanhat laulut olivat heidän tekstejään. Nykyään runoutta ei ole paljoakaan laululyriikoissa; jos kuuntelen esimerkiksi suomipopin iskelmärunoutta, se on mielestäni kuvottavaa. Isoisän olkihattu tehtiin 60 vuotta sitten, kyllä pitäisi keksiä jotain uutta. “

 

Keikkaelämä

Asa on kiertänyt ahkeraan Suomen festarit ja kuppilat läpi. Tämä kesä on pitkään aikaan hieman rauhallisempi, ja mies kertookin olevansa tyytyväinen hieman hitaampaan tahtiin. Kesän keikkakalenterissa on 15-20 esiintymistä, joka on noin puolet normikesän tahdista. Keikkailu on myöskin pidemmän aikaa tuntunut taas hauskalta.

“On ollut onni, että ollaan ajauduttu ikään kuin popisti marginaaliin. Kymmenen vuotta kun kiertää isoja festareita, ne ei anna mitään. Uusi festari muuttuu haamuksi seitsemässä vuodessa siitä, mitä se oli alussa; rutinoituu paikalleen alkuperäisestä ideastaan.

Jos keikkamyyjä kysyy “mitä sais olla? “ puhutaan aina kyläjuhlista, konserttisaleista ja kunnantaloista. Sinne meidän bändi sopii parhaiten. “

Asa & Bänd on kiertänyt yhdessä viisi vuotta. Kuusihenkinen ryhmä onkin sementoitunut jouhevaksi keikkapumpuksi. Soitannassa on mukavasti ilmavuutta. Bändi koittaa tehdä keikoilla kappaleista levyistä poikkeavia versioita, antaen näin live-kokemukselle isomman painoarvon. Asa väittääkin livebändin tekevän biiseistä parempia kuin levyllä. 

“Ollaan vuosia tehty musiikkia tietokoneilla, niiden niskalenkissä; nyt mennään livenä muusikoiden ehdoilla. Se tuo uutta intoa tekemiseen.

Olen aina arvostanut musiikissa jonkinlaista bändimäisyyttä; esimerkiksi uuden folk-aallon The Band stemmoineen; se on parasta musiikkia. “

Se, millainen keikka on luvassa Roihuvuoressa on vielä auki.

“Bändin kanssa on hyvä boogie; pidetään se homma vapaana. Vain rumpali ja basisti kirjoittaa settilistaa; itse olen lähtenyt siitä pois. “

 

Muiden tekemiset

Tuttu sananlasku puhuu suutarin lasten kengistä. Aiemmin Asa on julistanut suurimmiksi musiikillisiksi idoleikseen hieman yllättäen Alice Cooperin ja ZZ Topin. Kysyessäni nykymusiikin uusista kiinnostavista tuttavista, Asa empii hetken ja toteaa:

“Lähiaikojen freesein on Muuan Mies-yhtye, se ja Risto ovat sellaisia jotka etsin käsiini kesän festareilta.

Koitan mutta en ehdi seurata suomiräppiä; on kuitenkin paljon kavereita jotka tekee tai kuuntelee sitä, vähän väliä biisejä putkahtelee sähköpostiini. Aivovuoto on sellainen josta tykkään ihan läpeensä; aina kun heiltä tulee uutta materiaalia, kuuntelen mielelläni. Toinen on Juhani Saksikäsi. “

Palaamme kuitenkin nopeasti vanhempaan musiikkiin, mikä onkin eniten Asan sydäntä lähellä. Herra kertoo käyttävänsä paljon omaa aikaansa divareita kierrellen, etsien juuri edellä mainittujen Alice Cooperin ja ZZ Topin haudattuja ja pölyttyneitä sukulaisia.

“Suomalaisista levylautasella on ollut Juliet Jonesin Sydämestä Kauko Röyhkä & Narttuun.

Viime vuodet ovatkin olleet melkoista arkistojen haltuunottoa. Kavereiden vanhemmilta on tullut lahjaksi sellainen pino Kauko Röyhkän levyjä, että polvet lyö yhteen.”



Roihuvuori, palvelut ja henki

Matkalla HRH:n puheeksi tulee mainion Coco Grill -ravintolan kohtalo. Ravintola joutuu muuttamaan kerrostalojen tieltä Vallilaan, sillä korvaavaa tilaa ei ole löytynyt Roihuvuoresta. Muuten Asa on tyytyväinen vuoren palveluihin, baarit ovat olleet vuosia paikallaan ja tulevat pysymään. Coco grillin lisäksi täällä on mainio Zheng sushi bar ja monelle toiseksi olohuoneeksi muodostunut Roihuvuoren Rio -kahvila. Roihuvuori onkin muuttunut Asan elinikänä melkoisesti perunapeltoineen ja uusine skeittipuistoineen.

“Se mikä on uutta on kaiken ikäisille tekemistä; paikat on täynnä elämää. Uuden skeittipuiston avaamista odotan innolla.  Uusista palveluista unelmana olisi Kino Engelin tyylinen leffateatteri ja pieni kylpylä; realistisesti ajateltuna kelpaisi itsepalvelukirpputori ilman kaupallista peräpuoleen kairaamista. “

Roihuvuoren yhteisöllisyys saa myös kiitosta. Asan mukaan esimerkiksi kyläjuhla-tematiikka on saanut ihmiset tuntemaan aiemmin puuttunutta kotipaikkaylpeyttä.

 

Tulevaisuus

Asa pyörittää musisoinnin ohessa myös pientä Roihis Musica levy-yhtiötä. Asa ei ole kuitenkaan vakuuttunut, että haluaisi jatkaa sisäsiistin ja suhteilla pelaavan bisneksen parissa. Se vaatisi paljon sosiaalisen median taitoja ja toimintaa, mihin hänestä ei omien sanojensa mukaan ole. Tulevaisuudessa Asa näkisikin itsensä kehä kolmosen ulkopuolella omavaraisesti eläen, sormet turvonneina ja kynnet mullassa.

Jälkipolville jätettävää perintöä hän ei mieti. Hän pitää ongelmallisena sitä että nyky-ihminen miettii liikaa statustaan.

“Musiikilla ei pysty mitään jättämään kuin sen musiikin. Tekijän ei pidä keskittyä perintöön.

Se tulee olemaan sellainen kun se tulee olemaan. “



Asa & Bänd

Asa – solisti
Rasmus Pailos – kitara
Ville Väätäinen – rummut
Antti Kivimäki – basso
Matti Pitkänen – viulu & mandoliini
DJ Polarsoul – MPC & Skrätsäykset

 

Juttu: Kari Ryynänen

Kuva : Jussi Aalto

Oikoluku: Sonja Kivilehto

Juttua saa käyttää ainoastaan Roihuvuori-Seuran omiin tarkoituksiinsa.

 

Asa & Bänd esiintyy Japanilaisessa puistossa perjantaina 19.8.2016 klo 17.