Uutis- ja tapahtuma-arkisto

Roihuvuoren historiaa karttojen kautta

Roihuvuoren historiaan voi perehtyä historiallisten karttojen avulla. Viime vuosina historiallisiin karttoihin tutustuminen on tullut huomattavan helpoksi kun eri arkistolaitokset ovat kopioineet vanhoja karttoja sähköiseen muotoon ja asettaneet ne saataville internettiin.

Ohessa katsaus Herttoniemen ja Roihuvuoren vanhoihin karttoihin. Usean kartta-kuvakaappauksen saa näkyviin suurempikokoisena, kun klikkaa kartan auki uuteen selainikkunaan. Kaikissa kartoissa mukana lähdetiedot sekä linkki alkuperäiseen tietolähteeseen tai itse karttaan. 

Maanomistus- ja tiluskartat 1700-luvulta

Vanhimpia tunnettuja karttoja ovat maanomistukseen liittyvät kartat, joita löytyy jo babylonialaisten ja sumerialaisten savitauluista. Herttoniemestä on säilynyt tiluskarttoja 1700-luvulta alkaen.  

Ohessa kuvakaappaus kartasta: Herttoniemi / Hertonäs; Kartta metsämaista ja selitys piirirajainkäynnistä 1754-1754 (B7Helsinki:5/1; linkki karttaan)

1754 Herttoniemi

Kartta: Herttoniemi / Hertonäs; Kartta metsämaista ja selitys piirirajainkäynnistä 1754-1754 (B7Helsinki:5/1; Arkistolaitos, Digitaaliarkisto).

 

Pitäjänkartta ja kuvaus vuodelta 1751

Maanmittari Friedrich Johan Fonseen laati 1700-luvun puolivälissä pitäjänkartan sekä pitäjänkuvaukset Helsingin pitäjästä, Helsingistä ja Espoosta. Helsingin ja Helsingin pitäjän kuvaus on päivätty vuonna 1751. Fonseenin kuvaus Helsingin pitäjästä (ja Herttoniemestä, Laajasalosta ja Puotilasta) löytyy Kansalaismuisti-sivuilta (Fonseenin esittely). 

Kuvakaappaus Fonseenin laatimasta pitäjänkartasta vuodelta 1751. 

Fonseen 1751

Kuvakaappaus: Charta öfr Gambla och Nija Helsingfors varande ägor (lähde).


Helsingin pitäjän kuvauksessa (nykyiset Vantaa ja Kaakkois- ja Itä-Helsinki) on lueteltu seuraavat säterit ja rälssitalot: "Viikin Latokartanon säteri, joka on läänin maaherran virkatalo ja siihen liittyy Sandhamnin saari. Sen lisäksi pitäjässä on viisi rälssisäteriä: Boxbacka, Stensböle, Gumtäckt, Meilby ja Hertonäs. Lisäksi on neljä rälssitaloa: Tallbacka, Degerö, Linna ja Skattmansby, sekä neljä ratsutilaa: Brändö, Tomtbacka, Tavastby ja Munknäs, jotka kaikki ovat aatelisten omistuksessa" (lähde). 

Alla olevasta kuvakaappauksesta löytyvät "Brendön", "Hertonäs", "Båtzwijk" ja "Turholmen".  

Fonseen 1751 
Kuvakaappaus Herttoniemen alueelta: Charta öfr Gambla och Nija Helsingfors varande ägor (lähde). 


Helsingin kaupunginarkiston Sinetti-tietokannasta löytyy vuodelta 1754 kartta Herttoniemen kylästä ja ympäröivistä alueista.

1754, lähde: Helsingin kaupunginarkisto

Geometrisk Charta Över Hertonäs Bys Skog Och Kringliggande Råar, Belägne I Helsing Socken (1754, lähde: Helsingin kaupunginarkisto, pdf). 

 

Herttoniemen alueelta löytyy kartta isojaosta vuosilta 1795-1886 (Herttoniemi / Hertonäs; Isojako (Herttoniemen jakokunnassa ja Laivalahden kylä) 1795-1886 (B7Helsinki:5/14-23)). 

ScreenHunter 374 Nov. 30 21.52

Kartta: Herttoniemi / Hertonäs; Isojako (Herttoniemen jakokunnassa ja Laivalahden kylä) 1795-1886 (B7Helsinki:5/14-23); Arkistolaitos, Digitaaliarkisto).

 

 

Kuninkaan kartasto

Vuosina 1776-1805 toteutettiin Suomessa laaja sotilaskartoitus, ns. rekognosointikartoitus, jota kutsutaan myös Kuninkaan kartastoksi. Ohessa kuvakaappaus Herttoniemen ja Roihuvuoren alueelta. 

Kuninkaan kartaston lehtien koon määräsi piirustusarkin mitat (50,5 x 71 cm), mikä käytännössä tarkoitti sitä, että karttojen mittakaavaksi muodostui suunnilleen 1:40 000. Rekognosointikartat on julkaistu teoksessa "Timo Alanen ja Saulo Kepsu, Kuninkaan kartasto Suomesta 1776-1805" (SKS, 1989). Alkuperäiset kartat ovat arkistoituna Tukholmassa Ruotsin Sota-arkistossa, Krigsarkivetissa.

Kuninkaan Kartasto 1776 Herttoniemi

Herttoniemi Kuninkaan kartastossa (1776). (Kuvakaappauksen lähde).

 

Suomenlahden rannikkoa on kartoitettu jo 1400-luvulta alkaen, mutta tarkkoja karttoja ei pitkään ollut saatavilla tai ne oli varattu sotilaalliseen käyttöön. Helsingin rannikkoa kartoitettiin tarkemmin 1830-luvun alussa. Kartoittajana oli meriekipaasin luutnantti F. P. von Scharenberg. Kartat julkaistiin vuonna 1835. Ohessa kuvakaappaus koko Helsingin edustan karttalehdestä. 

1835 Scharenberg

Suomenlahden rannikko 1835. (verkkopalvelu Doria, Kansalliskirjasto).  

Linkki karttaan (verkkopalvelu Doria, Kansalliskirjasto). 

Helsingin rannikkoa kuvaavaan karttaan vuodelta 1835 (kartoittajana F. P. von Scharenberg) on Roihuvuoren alueelle merkitty Strömsin torppa, Starrängs torppa ja paikannimenä tai talon nimenä Makila (lähde: kansalliskirjasto, Doria-palvelu). Kuvakaappaus Herttoniemen alueelta alla.  

Roihuvuori 1835 Scharenberg

Kuvakaappaus Helsingin rannikkoalueen kartasta 1835 (Lähde: Kansalliskirjasto, Doria-palvelu). 

 

Kansalliskirjaston sivuilta löytyy vuodelta 1843 Pitäjänkartta Helsingin, Espoon, Kirkkonummen ja Siuntion alueelta. Karttaan sisältyy myös Roihuvuoren alue.

Pitäjänkartta 1843

Kuvakaappaus, Pitäjänkartta ("Karta öfver Helsinge socken, Esbo socken, Kyrkslätt socken, Sjundeå socken. General läntmäterie contoiret 1843.")

 

Kalmbergin kartasto 

Herttoniemen ja Roihuvuoren aluetta on kartoitettu  vuosina 1855-56 laaditussa Kalmbergin kartastossa. Kartasta erottuu selkeästi alueen kartanot sekä päätiestö. Kalmbergin kartasto kattaa koko Etelä-Suomen sekä rannikon aina Ouluun asti. Kartasto on julkaistu Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doriassa (suora linkki). 

1855 HKI Kalmbergin kartasto ote 
Kuvakaappaus Kalmbergin kartastosta (verkkopalvelu Doria). 

 

Suora linkki karttalehteen (kartassa Helsingin alue, verkkopalvelu Doria, Kansalliskirjasto).  

Roihuvuoren alueelta otetussa Kalmbergin kartaston kuvakaappauksesta (alla) erottuu Strömsin, Herttoniemen, Kulosaaren ja Puotilan (Botby) kartanot sekä 6-7 torppaa, jotka on kartassa merkitty T-kirjaimella. Laajasalon puolelle on lisäksi merkitty Tullisaaren eli Tuurholman kartano

Kalmbergin kartasto

Kalmbergin kartasto, kuvakaappaus Roihuvuoren alueelta (verkkopalvelu Doria). 

 

1870-luvulla Suomenlahden rannikkoalueesta laadittiin aikaisempia huomattavasti tarkempi ns. Senaatin kartasto. Karttalehdet on julkaistu webissä Kansallisarkiston sivuilla.

Alla kuvakaappaus ja kuvayhdistelmä Roihuvuoren alueelta (avaa kuva uuteen ikkunaan, jolloin sen saa suurempaan kokoon). Kartan kuvaaman alueen kartoitustyön tarkkaa aikaa ei pystytä määrittelemään, koska 1870-luvulla alkanutta kartoitustyötä on Helsingin seudulla täydennetty 1900-luvun vaihteessa. Lähde: Senaatin kartasto, Venäläiset topografiset kartat (1870 - 1917). (linkki hakupalveluun).

1870-99 Senaatin kartasto Roihuvuori

Senaatin kartasto, kuvakaappaus (Kansallisarkisto, verkkopalvelu).  

Senaatin kartasto, suora linkki karttalehteen VI 30 (Helsingin keskusta). 
Senaatin kartasto, suora linkki karttalehteen VII 30  (Vanhankaupunginlahti ja Viikki). 
Senaatin kartasto, suora linkki web-karttapalveluun: Mapire.eu

Helsingin kaupunginarkiston Sinetti-tietokannasta löytyy lukuisia skannattuja asiakirjoja sekä karttoja. Vuodelta 1904 löytyy Herttoniemen kartanon alueesta sen tiluksia ja taloja kuvaava kartta. 

kaupunginarkisto 
Karta Över Hertonäs Gårds Samtliga Åkerfält Belägna I Helsinge Socken (1904, lähde: Helsingin kaupunginarkisto, pdf).

Helsingin ja Roihuvuoren historiaan voi tutustua myös Helsingin karttapalvelun avulla, jonne on muun ajankohtaisen aineiston ohella koottu historiallisia karttoja sekä myös ilmakuvia 1930-luvulta alkaen.

Oheisessa Helsingin seudun yleiskartassa vuodelta 1900 (lähde: Helsingin karttapalvelu, kuvakaappaus) Roihuvuoreen on merkitty Strömsin kartano sekä Herttoniemen kartano. 

Hki yleiskartta 1900

Opaskartta vuodelta 1900, kuvakaappaus karttaan sisältyvästä yleiskartasta (lähde: Helsingin karttapalvelu).   

Vuonna 1920 julkaistiin Helsingistä matkailukartta. Ohessa kuvakaappaus kartastoon sisältyvästä yleiskartasta. Roihuvuoren alueelta karttaan on merkitty Ströms ja Sofielund, joka on oletettavasti talon nimi. Suora linkki karttalehteen.  

Helsinki ympäristöineen. Suomen matkailuyhdistys 1920.

Kuvakaappaus: Helsinki ympäristöineen. Suomen matkailuyhdistys 1920. (Linkki, Kansalliskirjasto).  

 

Jan Strang (Tammisalo) on pitkään tutkinut Herttoniemen alueen historiaa ja on myös kirjoittanut alueeseen liittyviä historiikkeja. Ohessa Strangin laatima kartta johon on merkitty alueen kartanoita ja torppia sekä muita taloja 1900-luvun vaihteesta. Taustakarttana vuoden 1932 topografikartta (Strangin karttatieto). Jan Strang pitää Roihuvuori Seuran vuosikokouksessa joulukuussa 2017 esitelmän alueen historiasta ennen 1950-lukua. 

Roihuvuori hist kartta 1932 Jan Strang

 

 

Helsingin karttapalvelusta löytyy vuoden 1945 Kiinteistökartta, joka on edellisiä karttoja huomattavasti tarkempi kartta sisältäen myös tonttien rajat. 

Roihuvuoressa erottuu peltoja, muutama yksittäinen pihapiiri sekä Strömsin kartanon alue. Toisin kuin Marjaniemen siirtolapuutarha, Marjaniemi ja Tammisalo, Roihuvuorta ei vielä ole jaettu yksittäisiin tontteihin (lähde: Helsingin karttapalvelu). 

Hki Kiinteistokartta 1945

Kiinteistökartta vuodelta 1945, kuvakaappaus (lähde: Helsingin karttapalvelu).

 

Maanmittauslaitos on avannut vanhoja peruskarttoja ja topografikarttoja vuosilta 1932-1991 avoimeksi dataksi.  

Vuoden 1932 Topografinen kartta. 

MML 1932

Kuvakaappaus, vuoden 1932 Topografinen kartta (maanmittauslaitos, avoin data). 

 

Vuoden 1961 Peruskartta.

MML peruskartta 1961

Kuvakaappaus, vuoden 1961 peruskartta (maanmittauslaitos, avoin data).  

Suorat linkit maanmittauslaitoksen peruskarttoihin: 

  • MML, peruskartta 1961, länsi
  • MML, peruskartta 1960, itä.
  • MML, peruskartta 1967, länsi
  • MML, peruskartta 1967, itä
  • MML, peruskartta 1979, länsi
  • MML, peruskartta 1979, itä

  • alkuperäisiin karttoihin voi tutustua Maanmittauslaitoksen sivuilla, linkki

 

Teemakartta: Roihuvuoren rakennusten ikäjakauma

Oheisessa kuvassa esitetään Roihuvuoren rakennusten ikäjakauma. Roihuvuoren vanhin rakennus on Strömsin kartanon päärakennus, jonka nykyinen ulkoasu on vuodelta 1910. Kaupungin rakennusrekisteriin kartanon valmistumisvuodeksi on merkitty 1953. 

Ensimmäisen rakennusvaiheen jälkeen 1950-luvulla on uusia rakennuksia kohonnut varsin tasaiseen tahtiin, mutta  vuoden 1994 jälkeen uusia rakennuksia on noussut vain 14 kappaletta (lähde: Helsingin kaupunki, kaupunkimittausosasto, avoin data (rakennusten ikä rakennusrekisteristä)). Artikkelin kirjoittamisen aikoihin Roihuvuoreen on valmistunut kolme uutta asemakaavaa, joiden myötä rakennusvauhti on jälleen kiihtymässä. Lisäksi vastavalmistunut kaupungin yleiskaava osoittaa Roihuvuoreen jonkin verran lisärakentamista. 

Roihuvuori rakennusten ikajakauma 

Roihuvuori: rakennusten ikajakauma 1950-2016 (kartta, pdf; lähde: Helsingin kaupunki, kaupunkimittausosasto, avoin data, 2016). 

Ylläoleva kartta pdf-muodossa.

 

Artikkeli: Tapio Linna (06/2016, 10/2017). 

Katsaus Roihuvuoreen vuodelta 1960

Roihuvuoren kirjasto julkaisi kuvatiedostot Ilta-Sanomien artikkelista toukokuulta 1960. 

Artikkelissa kerrotaan vastavalmistuneesta Roihuvuoresta. Juttu tarjoaa katsauksen Roihuvuoreen vuodelta 1960.

Klikkaa kuva toiseen ikkunaan jolloin sen saa esiin suuremmassa koossa.

 

IS 1960 05 page 001 

 

 

IS 1960 05 page 002 

 

 

IS 1960 05 page 003 

 

Roihuvuoren kartta

Roihuvuori web-kartoilla 

Helsingin karttapalvelu (suora linkki Roihuvuoreen)

Pääkaupunkiseudun palvelukartta (julkiset palvelut); hae palveluita hakusanalla "Roihuvuori" 

Reittiopas (julkiset kulkuyhteydet, HSL) 

Open Street Map, Roihuvuori (karttaan merkitty Roihuvuoren kaupallisia palveluita) 

Historiallisia karttoja Roihuvuoren alueelta

 

Roihuvuoren kartta 

Kartta: Open Street Map, HSL reittiopas (Reittioppaan taustakartta: Leaflet, OSM,  HSL ja Digitransit.fi

 

Roihuvuoren historiallinen kartta

Roihuvuoren historiallinen kartta 

Karttaan on merkitty historiallisia kohteita Roihuvuoresta.

Toteutus: Roihuvuori-Seuran historiaryhmä.

Mikäli haluat mukaan ryhmään tai haluat muuten osallistua historiallisen tiedon keräykseen ja julkaisemiseen, ota yhteyttä historiaryhmään. 

Sähköposti:   osoite

Roihuvuoren historiallinen kartta 

Kartta: Open Street Map, HSL reittiopas, Roihuvuori-Seura (Reittioppaan taustakartta: Leaflet, OSM,  HSL ja Digitransit.fi

 

Symbolien värien selitykset: 

  • punainen= tiedote, info
  • oranssi= julkinen rakennus
  • sininen = asuinrakennus
  • vihreä = luontokohde, puisto ym.
  • keltainen = patsas, muistomerkki tai vastaava
  • harmaa = entinen asuinpaikka tai vastaava
  • violetti = muu kohde (kanava, tie jne.)

 

Leaflet karttatiedosto, linkki  html-tiedostoon.  

Karttatiedosto Open Street Map-taustakartalla, linkki

Asa & Bänd Kyläjuhlilla perjantaina 19.8.2016 klo 17

Kyläjuhlille viisihenkisen bändinsä tuovan Asan, Matti Salon, levytysura on kestänyt 15 vuotta. Harvoin haastatteluja antava sanaseppo suostui kuitenkin mukisematta jutustelutuokioon aurinkoisena maanantaiaamupäivänä.

 Asamasakäämä

Kuva: Jussi Aalto

 

Sanat ja sävelet

Autohuolia manaileva muusikko istahtaa Ankan terassille, mutta hengityksen tasaantuessa juttu alkaa luistamaan.

“Avain” aliaksella tehdystä Punainen Tiili -levystä on vierähtänyt jo 15 vuotta; debyytin ja viime vuonna julkaistun Love-albumin väliin on mahtunut yhdeksän muuta soololevyä sekä kolme Jätkäjätkät -kokoonpanon kanssa tehtyä albumia. Siinä missä Punainen Tiili oli vahvasti poliittissävytteinen, uusin legendaarisen Love Records:n sampleista kasattu Love nojaa hempeisiin, rakkauspainotteisiin riimeihin. Ajan kuluessa lyriikat muuttuivat poliittisuudesta abstraktimpaan, jopa kryptiseen sanataiteeseen, edeten siitä helpompaan, hieman naivistiseen sanoitukseen.

“Juuri mietin, siinä on kolme polkupyörää mitä on poljettu. Läpeensä poliittinen kynä, joka oli alussa; nuoren miehen aatteen palava kynä. Seuraavaksi tuli ylirunollinen “ranteet auki” -metaforaräppi.

 Kolmantena Juhanimainen, naivistinen lastenmusiikkiräppi, mitä ei voi edes oikein lapsille soittaa; se oli tehty yksinkertaisti tajuttavaksi.

Neljättä polkupyörää rakennetaan jo, Oman käden, kynän ja paperin kombinaatio on erilaista taas, tunneälyllistä. “

Tulevista projekteista kysyessä Asa toteaa hommien olevan vielä kesken, mutta tuloillaan on levyt Asa & Bändin sekä Jätkäjätkien kanssa. Jälkimmäisestä on jo julkaistu pari maistiaista.

Viimeiset kymmenen vuotta Asa on elättänyt itseään pelkästään musiikilla ja kirjoittamisella. Näin ei ole aina ollut.

“Opiskelun ja sossussa juoksemisen ohella olin myös Herttoniemen Makuunissa töissä. Vetyperoksidiblondien sijaan meillä oli hevareiden videovuokraamo, kuunneltiin Rammsteinia, katsottiin liikaa leffoja ja nautittiin liikaa sokeria. Paikkaa ei muuten ryöstetty kertaakaan aikanani. “

Viime kesänä Asa pääsi toteuttamaan erään unelmansa; hänellä oli radio-ohjelmasarja YLE Puheella. Homma oli kiehtovaa, mutta sillä ei kuulemma elä. Halua radiossa työskentelyyn jatkossakin kuitenkin on.

“Mielenkiintoa olisi jatkaa, mutta se vaatii paljon työtä että saa ideat läpi. Puheohjelma kiinnostaisi, samoin soitto-ohjelma. Levyjä on paljon, olisi kiva pyöritellä niitä radiossa. Se on hienoa, mitä esimerkiksi Njassa tekee soittolistattomassa radiossa.”

Asa tunnetaan monipuolisena sanoittajana. Udellessani onko runokirjaa tekeillä hän myöntää, että se on hänelle yksi elämän tavoite. Hän pitää runoutta sanataiteen korkeimpana muotona. Räp-lyriikkaa kansien väliin ei tule, sitä hän kuvailee talonmies-pälpätykseksi.

“On jaloa laittaa sanoja sinne tänne, se että lopussa odottaa riimi, ei kiehdo itseä. “

Tekeillä on rujoa, ei niin kaunista, eteenpäin menevää runoutta. Asan mielestä sanojen sijoittaminen harvakseltaan paperille on kiehtovaa, haastavaa ja vaikeaa. Se päivä, milloin saamme lukea hänen runojaan, on vielä avoin.

“Ideoita on, mutta kiveksistä puuttuu vielä pieni palanen. “

Asalla on ollut yhteistyökumppaneita Wigwamin nokkamies Jim Pembrokesta, Olarin rääväsuuhun, Edu Kehäkettuseen. Asa myöntää, että kahden eri taiteilijan soppa ei ole automaattisesti toteutettavissa.

“Jos miettii vaikka ihailemiani Risto Ylihärsilää, Joose Keskitaloa tai Sydänsydän yhtyeen Tuomas Kopaa, en keksisi tapaa miten yhdistää minun ja heidän taiteensa; tuntuisi kuin veisin heidän tekemisiään alaspäin. “

Asaa silti kiehtoo ajatus tehdä yhteistyötä oikeiden sanataiteilijoiden, runoilijoiden kanssa.

“Sitä tehdään nykyään liian vähän. Vanhat laulut olivat heidän tekstejään. Nykyään runoutta ei ole paljoakaan laululyriikoissa; jos kuuntelen esimerkiksi suomipopin iskelmärunoutta, se on mielestäni kuvottavaa. Isoisän olkihattu tehtiin 60 vuotta sitten, kyllä pitäisi keksiä jotain uutta. “

 

Keikkaelämä

Asa on kiertänyt ahkeraan Suomen festarit ja kuppilat läpi. Tämä kesä on pitkään aikaan hieman rauhallisempi, ja mies kertookin olevansa tyytyväinen hieman hitaampaan tahtiin. Kesän keikkakalenterissa on 15-20 esiintymistä, joka on noin puolet normikesän tahdista. Keikkailu on myöskin pidemmän aikaa tuntunut taas hauskalta.

“On ollut onni, että ollaan ajauduttu ikään kuin popisti marginaaliin. Kymmenen vuotta kun kiertää isoja festareita, ne ei anna mitään. Uusi festari muuttuu haamuksi seitsemässä vuodessa siitä, mitä se oli alussa; rutinoituu paikalleen alkuperäisestä ideastaan.

Jos keikkamyyjä kysyy “mitä sais olla? “ puhutaan aina kyläjuhlista, konserttisaleista ja kunnantaloista. Sinne meidän bändi sopii parhaiten. “

Asa & Bänd on kiertänyt yhdessä viisi vuotta. Kuusihenkinen ryhmä onkin sementoitunut jouhevaksi keikkapumpuksi. Soitannassa on mukavasti ilmavuutta. Bändi koittaa tehdä keikoilla kappaleista levyistä poikkeavia versioita, antaen näin live-kokemukselle isomman painoarvon. Asa väittääkin livebändin tekevän biiseistä parempia kuin levyllä. 

“Ollaan vuosia tehty musiikkia tietokoneilla, niiden niskalenkissä; nyt mennään livenä muusikoiden ehdoilla. Se tuo uutta intoa tekemiseen.

Olen aina arvostanut musiikissa jonkinlaista bändimäisyyttä; esimerkiksi uuden folk-aallon The Band stemmoineen; se on parasta musiikkia. “

Se, millainen keikka on luvassa Roihuvuoressa on vielä auki.

“Bändin kanssa on hyvä boogie; pidetään se homma vapaana. Vain rumpali ja basisti kirjoittaa settilistaa; itse olen lähtenyt siitä pois. “

 

Muiden tekemiset

Tuttu sananlasku puhuu suutarin lasten kengistä. Aiemmin Asa on julistanut suurimmiksi musiikillisiksi idoleikseen hieman yllättäen Alice Cooperin ja ZZ Topin. Kysyessäni nykymusiikin uusista kiinnostavista tuttavista, Asa empii hetken ja toteaa:

“Lähiaikojen freesein on Muuan Mies-yhtye, se ja Risto ovat sellaisia jotka etsin käsiini kesän festareilta.

Koitan mutta en ehdi seurata suomiräppiä; on kuitenkin paljon kavereita jotka tekee tai kuuntelee sitä, vähän väliä biisejä putkahtelee sähköpostiini. Aivovuoto on sellainen josta tykkään ihan läpeensä; aina kun heiltä tulee uutta materiaalia, kuuntelen mielelläni. Toinen on Juhani Saksikäsi. “

Palaamme kuitenkin nopeasti vanhempaan musiikkiin, mikä onkin eniten Asan sydäntä lähellä. Herra kertoo käyttävänsä paljon omaa aikaansa divareita kierrellen, etsien juuri edellä mainittujen Alice Cooperin ja ZZ Topin haudattuja ja pölyttyneitä sukulaisia.

“Suomalaisista levylautasella on ollut Juliet Jonesin Sydämestä Kauko Röyhkä & Narttuun.

Viime vuodet ovatkin olleet melkoista arkistojen haltuunottoa. Kavereiden vanhemmilta on tullut lahjaksi sellainen pino Kauko Röyhkän levyjä, että polvet lyö yhteen.”



Roihuvuori, palvelut ja henki

Matkalla HRH:n puheeksi tulee mainion Coco Grill -ravintolan kohtalo. Ravintola joutuu muuttamaan kerrostalojen tieltä Vallilaan, sillä korvaavaa tilaa ei ole löytynyt Roihuvuoresta. Muuten Asa on tyytyväinen vuoren palveluihin, baarit ovat olleet vuosia paikallaan ja tulevat pysymään. Coco grillin lisäksi täällä on mainio Zheng sushi bar ja monelle toiseksi olohuoneeksi muodostunut Roihuvuoren Rio -kahvila. Roihuvuori onkin muuttunut Asan elinikänä melkoisesti perunapeltoineen ja uusine skeittipuistoineen.

“Se mikä on uutta on kaiken ikäisille tekemistä; paikat on täynnä elämää. Uuden skeittipuiston avaamista odotan innolla.  Uusista palveluista unelmana olisi Kino Engelin tyylinen leffateatteri ja pieni kylpylä; realistisesti ajateltuna kelpaisi itsepalvelukirpputori ilman kaupallista peräpuoleen kairaamista. “

Roihuvuoren yhteisöllisyys saa myös kiitosta. Asan mukaan esimerkiksi kyläjuhla-tematiikka on saanut ihmiset tuntemaan aiemmin puuttunutta kotipaikkaylpeyttä.

 

Tulevaisuus

Asa pyörittää musisoinnin ohessa myös pientä Roihis Musica levy-yhtiötä. Asa ei ole kuitenkaan vakuuttunut, että haluaisi jatkaa sisäsiistin ja suhteilla pelaavan bisneksen parissa. Se vaatisi paljon sosiaalisen median taitoja ja toimintaa, mihin hänestä ei omien sanojensa mukaan ole. Tulevaisuudessa Asa näkisikin itsensä kehä kolmosen ulkopuolella omavaraisesti eläen, sormet turvonneina ja kynnet mullassa.

Jälkipolville jätettävää perintöä hän ei mieti. Hän pitää ongelmallisena sitä että nyky-ihminen miettii liikaa statustaan.

“Musiikilla ei pysty mitään jättämään kuin sen musiikin. Tekijän ei pidä keskittyä perintöön.

Se tulee olemaan sellainen kun se tulee olemaan. “



Asa & Bänd

Asa – solisti
Rasmus Pailos – kitara
Ville Väätäinen – rummut
Antti Kivimäki – basso
Matti Pitkänen – viulu & mandoliini
DJ Polarsoul – MPC & Skrätsäykset

 

Juttu: Kari Ryynänen

Kuva : Jussi Aalto

Oikoluku: Sonja Kivilehto

Juttua saa käyttää ainoastaan Roihuvuori-Seuran omiin tarkoituksiinsa.

 

Asa & Bänd esiintyy Japanilaisessa puistossa perjantaina 19.8.2016 klo 17.

 

Rauhatäti mukana Kyläjuhlilla pe 19.8. klo 21

Kuva: Jussi Aalto 

Rauhatäti (kuva: Jussi Aalto)

 Rauhatäti, oikealta nimeltään Hanna Yli-Tepsa, on asunut Roihuvuoressa viisi vuotta ja esiintyy kyläjuhlilla toista kertaa. Tapaamme Roihuvuoren Riossa, missä on hieman ruuhkaa livebändin takia. Terassilta löytyy kuitenkin valokuvaaja Jussi Aalto vapaine pöytineen ja pääsemme jutustelemaan.

Musiikki

Rauhatädin toistaiseksi ainoa levy, Labyrintti, ilmestyi 2014 keväällä. Tes La Rokin tuottama levy on paikoittain raskaista teemoista ja soundeista huolimatta raikas lisä suomalaiseen puhemusiikki-skeneen.

Ensimmäinen levy on monelle artistille useamman vuoden työn tulos ja merkkipaalu. Rauhatäti ottaa asian rennommin myöntäen, että on huono kaikissa merkkitapahtumissa, kuten esimerkiksi synttäreiden muistamisessa. Samaan lauseeseen hän kuitenkin toteaa :

Sillä on toki iso merkitys että saatiin Tes La Rok:in kanssa yhteinen projekti päätökseen, ja levy ulos”

Toinen levy on ollut monelle artistille se uran vaikein. Siinä missä ensimmäinen levy sisältää biisejä monen vuoden takaa, toinen levy aloitetaan alusta ja halutaan saada ulos vielä ensimmäisen levyn ollessa ihmisten mielessä.

Rauhatädin mukaan toisen levyn tekeminen on ollut helppoa. Pienemmällä levy-yhtiöllä on hyvä tehdä musiikkia ilman painostusta, musiikkia oman näkemyksen mukaan. Tämä ei ole isommalla yhtiöllä aina itsestäänselvyys.

Tuleva levy on pitkälti tehty. Muutamassa kappaleessa on vielä kohtia joita hän haluaa muuttaa, osaa radikaalisti. Paineettomuus on näkynyt tulevan levyn kappaleissa:

Kakkoslevy on astetta orgaanisempi ja ilmavampi. Siellä on muutama nopeatempoisempi kappale, ei ehkä nyky-trappibuumin tapaista mutta rytmiikaltaan samanlaista”

Kyläjuhlille on luvassa Rauhatätin, Pyhä Lehmän ja Heidi Kiviharjun vetämän trion keikka. Luvassa on energinen keikka, jossa yleisö pääsee vapaasti riehaantumaan ja ketkuttamaan pyllyä. Mukana on myös muutama “hevi-osaston” biisi, mutta enemmän up-tempoista musiikkia; disco-tyylistä hämmennystä.

Ryhmän yhteishenki toimii todistetusti hyvin lavalla ja ilmeisesti myös sen ulkopuolella:

Meillä on hirveän helppoa Pyhä Lehmän ja Heisin kanssa; ei olla kertaakaan kiistelty mistään, menee kemiat hyvin yksiin”

Keikkapaikkana kyläjuhlien tapaiset paikat ovat mieluisia. Rauhatädin mielestä isoilla festareilla ihmiset jäävät etäiseksi ja kaikki on kamalan tiukkaa, jopa oman lapsen junailu backstagelle. Pienten tapahtumien tunnelmaa hän pitää lämpimämpänä. Esimerkkinä hän mainitsee Kouvolan Jättömaa-festarit. Näissä myös järjestelyt palvelevat artistia paremmin.

Roihuvuori ja sen henki

Rauhatäti valittelee ettei voi nauttia Roihuvuoren palveluista niin usein kuin haluaisi. Ruokakaupat ja hyvä  joukkoliikenne ovat tulleet tutuiksi, mutta hän istuisi mielellään useammin Riossa tai Coco Grillissa. Aina ei vaan ehdi kiireen takia. Coco Grillin muutto muualle on hänen mielestään iso menetys.

Ostari kaipaisi hänen mielestään piristysruiskeen:

Ostarin kun maisemoisi paremmin se olisi viihtysämpi. Kahvila Rio sinne; olisi ruohikkoa, puita, katoksia,  ja istutuslaatikoita. Se tekisi ostarista paljon viihtyisämmän”.

Roihuvuorelaisena äitinä Rauhatäti on erittäin tyytyväinen vanhempien ja lapsien yhteisiin palveluihin. Rauhatäti vetää myös itse nuorisotalolla taaperojumppaa lapsille ja heidän vanhemmilleen:

Sen myötä tuntuu että jokainen roihuvuorelainen isä ja äiti moikkailee vastaantullessaan”

Leikkipuisto ja sen ihana henkilökunta saa myös suitsutusta.

Rauhatäti on mielissään Roihuvuoren kasvaneesta yhteisöllisyydestä, asukkaiden ja yhteisön itsensä tekemä muutos on huomattava.

Rauhatäti on nopeasti tutustunut samanhenkisiin ihmisiin. Voi mennä ystävien luokse spontaanisti kahville tai saunomaan:

Mikä on aivan ihanaa, istutaan, saunotaan ja kahvitellaan. Välillä lähdetään taloyhtiön saunasta kylpytakit yllä Marjaniemeen uimaan.

Täällä voi tehdä niin. Aivan ihana pieni kylä. “

Rauhatädin mielestä lappilaiset ja roihuvuorelaiset eivät eroa paljoa. Kummallakin on omat tavat olla ja elää, ja kummallakin on tietynlainen kotipaikkaylpeys.

On henkilöitä jotka vie asioita eteenpäin. “

 

Rauhatäti ja MC Pyhälehmä avec Heidi Kiviharju esiintyy Japanilaisessa puistossa perjantaina 19.8.2016 klo 21. 

Lähivesien saaria

Roihuvuori-seuran kylävene Ruma ankanpoikanen 

Lähivesien saaria  

Tietoa saarista löytyy Helsingin kaupungin web-sivuilta: ulkoilu > saaristo 

 

Ulkoilusaaria Kaakkois-Helsingissä

Saarien esittely perustuu Helsingin ja Espoon kaupunkien esitteeseen "Saaristo-opas" (2010). Allaolevat linkit ovat kuvakaappauksia eo. esitteeseen. 

Roihuvuoren lähialueiden rannoille tai saariin saa rantautua ainoastaan erityisesti rantautumiseen varatuille alueille ja laitureille. Yksityisalueille tai yksityisille laitureille ja rannoille ei saa rantautua ilman omistajan lupaa. 

Saarissa on noudatettava jokamiehenoikeuksia ja Helsingin kaupungin ulkoilusaarien järjestyssääntöjä. Muistattehan että avotulen sytyttäminen ei ole sallittua jokamiehenoikeuksien mukaan. 

Kotiluoto

Villaluodot (sivu 1, sivu 2)

Malkasaari 

Pyysaari 

Neitsytsaaret 

Kalliosaari 

Leikosaaret 

Vartiosaari;
 - lisätietoja Vartiosaaresta;
 -  wikipedia;
 -  rantautuminen Vartiosaareen: joko vuorovenelaiturille tai yhteiselle uimarannalle (kts. kartta

Villinki; Villinki wikipediassa

Luonnonsuojelualueet Helsingissä

Luonnonsuojelualueet, kulkurajoituksia  

"Saaristo-oppaan" karttojen selitykset

 kartta

 

#yhteisövene

kuva Pentti Alavaikko

2016 05 29 vene1

 

 

Kirsikkapuiden kukat keväällä 2016

Vuoden 2016 kirsikan kukinta

Kirsikan kukintaa Roihuvuoressa on kuvattu vuodesta 2009 alkaen.

Kuvaaja vaihtuu vuosittain.

Vuoden 2016 kirsikan kukinnan kuvaa Pekka Mäkelä (http://www.roihuvuori.fi/hanami/kirsikankukinta/).

Viime vuonna kukinnan kuvasi Vilppu Rantanen (kukat 2015: http://www.roihuvuori.fi/hanami/kirsikankukinta/kirsikankukinta-2015/). 

 

kirsikankukat

 

Ympäristö, puistot ja ulkoilu

Ulkoilu ja pyöräily Roihuvuoressa 

Helsingin Kotiseutupyöräilyreitit

Reitti 21. Marjaniemen-Roihuvuoren-Tammisalon kierros (pdf)

Roihuvuoren puistot
Japanilaistyylinen puutarha sijaitsee osoitteessa Roihuvuorentie 12-16. 

Tuhkimonpuisto ja Roihuvuori seuran kylätalo Tuhkimontie 10-12.

Kirsikkapuisto osoitteessa Abraham Wetterin tie 20. Keväisin Hanami-juhla.

Strömsin kartanonpuisto sijaitsee osoitteessa Untuvaisentie 10.

Kartanonpuiston vieressä Strömsinlahdenpuisto, josta eteenpäin rantaa pitkin Marjaniemen uimaranta.  

Porolahdenpuisto ja siihen liittyvä ulkoilureitti, Tammisalon kanava. Abraham Wetterin tie 17-26.  

Leikkipuistot
Roihuvuoren asukaspuisto osoitteessa Tulisuontie 4, Roihuvuoren nuorisotalon ja kirkon vieressä. Kesäisin lapsille ruokailua nuorisotalolla. 

Puisto osoitteessa Keijukaistenpolku 12-Satumaanpolku 7. Puistossa hiekkalaatikko, keinu ja muita ulkoiluvälineitä, mutta ei järjestettyä leikkitoimintaa. 

Roihuvuoren lähiliikuntapaikka osoitteessa Satumaanpolku 4. Skeittirata ja erilaisia kaupungin liikuntaviraston liikuntavälineitä. Puistossa pumptrack-rata, David City-Line -ulkokuntoiluvälineitä sekä Big Rig -ulkokuntoilukeskus.  

Tuhkimonpuisto ja Roihuvuori seuran kylätalo osoitteessa Tuhkimontie 10-12. Syksyisin ja keväisin maanantaisin asukkaiden talkoovoimin pyörittämä ruokailu lapsille ja lapsiperheille.  
Tuhkimo on kaikille avoin ja maksuton vapaa-ajanviettopaikka. Puistosta löytyy leikkivälineitä, pelejä, lukemista ja seuraa. Mikro ja kahvinkeitin ovat vapaasti käytettävissä ja grillin saa käyttöön pyydettäessä. 
Leikkivälineet ovat käytössä klo 9.15-16.15.
Syksyllä 2008 leikkipuisto Tuhkimon puistorakennuksesta löytyi kohonneita mikrobitasoja ja kosteutta. Rakennus asetettiin käyttökieltoon. 
Leikkipuiston toiminta siirtyi  nuorisotalon tiloihin osoitteeseen Prinssintie 1. 
Asukkaat ottivat Tuhkimon puiston ylläpidon käsiinsä. Roihuvuori seura pystytti puistoon väliaikaisen kylätalon. 
Lisätietoja Tuhkimosta täällä.

Ajankohtaiset työt viheralueilla
Porolahtea Tammisalon puolella reunustavassa Vanhanväylän puistossa tehtiin vuonna 2007 puiston kunnostus- ja hoitotöitä. Puistoon kehitettiin ellipsinmuotoinen leikki-, oleskelu- ja pelialue sekä rakennetaantulvapenger.  

Viheralueiden hoito ja kehittäminen
Roihuvuoren viheralueiden hoitoa ja kehittämistä on linjattu Roihuvuoren ja Herttoniemen viheraluesuunnitelmassa vuosille 2006-2015. Suunnitelma hyväksyttiin yleisten töiden lautakunnassa 15.6.2006. Lisätietoja täällä.

Koirapuistot
Roihuvuoressa on erinomaiset koirien ulkoilutusmaastot.
Alueella on kaksi koirapuistoa, jotka on merkitty alla oleviin karttoihin punaisella.

Ala-Roihuvuoren koirapuisto, Sahaajankatu 4
Ylä-Roihuvuoren koirapuisto, Roihuvuoren -selänne metsän pohjoisosa


Koirapuistojen säännöt:

  1. Pidä koirasi vapaana, varmista, että koirasi tulee toimeen muiden koirien kanssa.
  2. Huolehdi, että koirasi rokotukset ovat kunnossa.
  3. Älä heitä keppejä, kiviä tai lumipalloja, äläkä tuo omia leluja.
  4. Sinä vastaat aina omasta koirastasi, koirasi aiheuttamasta aineellisesta vahingosta tai koirasi puremasta aiheutuvista kustannuksista.
  5. Pidä huoli, että koirasi ei haukunnallaan häiritse ihmisten yörauhaa (klo 22 - 07).
  6. Älä vahingoita kasvillisuutta ja puistokalusteita.
  7. Pidä alue siistinä, korjaa ulosteet roska-astiaan.
  8. Sulje portti

Viheralueita Roihuvuoren lähiympäristössä

  • Marjaniemen siirtolapuutarha sijaitsee Roihuvuoren ja Itäkeskuksen välissä. Siirtolapuutarha-alueet ovat kaikille avoimia virkistysalueita, joiden käytävillä ja muilla yleisillä alueilla on lupa liikkua. Palstat ja mökit piha-alueineen ovat kuitenkin vuokralaisten yksityisaluetta, joten niiden yksityisyyttä pitää kunnioittaa.
  • Herttoniemen kartano ja kartanonpuisto sijaitsee osoitteessa Linnanrakentajantie 12. 
  • Laajasalossa Tullisaari ja Aino Acktén huvila, loistava piknik-paikka tai vaikkapa mölkky- tai petankkikisa, Pyysaaressa kesäravintola
  • Kivinokan ulkoilualue sijaitsee Herttoniemen kartanon entisillä mailla. Alueella sijaitsee mm. luontopolku ja kaksi kaupungin uimarantaa. Kesäisin järjestetään juhannusjuhlat, KinoKivinokka ja usein ympäristötaidenäyttely. Erityisesti suositellaan kahvilan Kahvinokka uunituoreita ja edullisia leivonnaisia jotka voit nauttia Vanhankaupunginlahden näkymiä ihaillen. 
    Alueelle on vapaa pääsy mutta mökkien pihoille ei ole syytä mennä. 
  • Vanhankaupunginlahti ja Viikin luonnonsuojelualue (kartta, pdf). Monipuolinen ulkoilualue heti Herttoniemen pohjoispuolella. Noudatattehan luonnonsuojelualueen sääntöjä ja kunnioitatte lintujen pesintärauhaa. Alueella useita lintutorneja- ja lavoja, kahviloita Vanhankaupunginkoskella.
  • Viikin arboretum eli "puulajipuisto" on perustettu vuonna 1969 pääasiassa dendrologian eli puulajitieteen tutkimusta ja opetusta varten. Samalla se on myös osa kaupungin erittäin suosittua Vanhankaupunginlahden ulkoilu- ja virkistysaluetta.

Vesitornin varjossa

Kesä toimii amatöörikirjoittajan innoittajana ja saa muistelemaan lapsuuden kesien viettoa Roihuvuoressa. Kirjoittaja on Mira Eschner, Roihuvuori-Seuran ex-puheenjohtaja ja 3. sukupolven roihuvuorelainen.

Roihuvuoren historiikki

Roihuvuori (ruots. Kasberget) on Helsingin 43. kaupunginosaan eli Herttoniemeen kuuluva osa-alue Strömsinlahden ja Porolahden rannalla. Naapurialueita ovat Länsi-Herttoniemi, Herttoniemenranta, Herttoniemen yritysalue, Roihupelto, Marjaniemi, Itäkeskus ja Tammisalo.   

  • Alueen historia karttojen kautta (artikkeli)

 

 

Roihuvuoren historiaa 

Sisältö

  • Viikinkien kauttakulkupaikka (esihistoriasta Viikinkien kautta 1500-luvulle)
  • Ehrensvärd suunnitteli linnoitusta: Kasaberget, Roihuvuori (1500-luvulta Venäjän vallan aikaan) 
  • Suomenlinna eli Viapori (1500-luvulta 1800-luvulle)
  • Strömsin kartano (1500-luvulta 1800-luvulle)
  • Kauppapuutarhojen aikaa (1800-luvun lopulta 1950-luvulle)
  • Ensimmäiset uudisasukkaat keväällä 1955 (lähiön aika 1950-1990)
  • Maalaisidylli meren äärellä, kaupungin laidoilla (arkea Roihuvuoressa)
  • Sinnikkäitä yksityisyrittäjiä (arkea Roihuvuoressa)
  • Saksalaisten talo keskellä Roihuvuorta (arkea Roihuvuoressa)
  • Ostoskeskus helpotti arkea vuonna 1958 (arkea Roihuvuoressa)
  • Roihuvuoren myöhempiä vaiheita (tapahtumia vuoteen 2016 asti)
  • Roihuvuoren rakennusten ikäjakauma (teemakarttakuva) 
  • Roihuvuoren asukasluvun kehitys 

 

Alla olevat tekstit on koottu eri lähteistä. Tekstit ovat osin lainauksia Kaarina Hulkkosen historiikista "Roihuvuori, Ehrensvärdin kartanon maista vehreäksi kaupunginosaksi" (Roihuvuori-Seura 1999) sekä myös Roihuvuorta käsittelevästä wikipedia-artikkelista (https://fi.wikipedia.org/wiki/Roihuvuori). Lisäksi on käytetty hyväksi Roihuvuoren kylälehden eri numeroita, wikipedian eri artikkeleita ja muita lähteitä. Kuvia on etsitty sekä internetistä että seuran omasta arkistosta.  

roihuvuori kirja kansi  

Roihuvuori sai nimensä 1. tammikuuta 1958. Sitä ennen kaupunginosaa kutsuttiin Itä-Herttoniemeksi. Voimakkaasti kasvavalle kaupunginosalle haluttiin kuitenkin ikioma nimi. Vahvana ehdokkaana oli Satumaa, mutta nimistölautakunta piti sitä liian imelänä. Alueen nimi on omaksuttu pääkadusta, Roihuvuorentiestä (Kasbergsvägen).  Roihuvuori-nimi esiintyy (ruotsinkielisessä muodossaan Kasberget) ensimmäisen kerran vasta jatkosodan aikana Kasa-ilmatorjuntapatterin yhteydessä, joka oli saanut koodinimensä viereisestä, Vartiokylän kaupunginosaan kuuluvasta Roihupellosta (Kasåker).

Osaa nykyisestä Roihuvuoresta on 1800-luvulla kutsuttu Hammarenin mäeksi tai Hammarenin metsäksi Kiilatorppa-nimisen torpan isännän mukaan. Kiilatorppa sijaitsi nykyisen Tuhkimontien puiston, Maria Hammarénin mäen paikkeilla.

Satumaa -teema jäi kuitenkin elämään alueella, siitä todisteena on alueen katunimistö: Tuhkimontie, Lumikintie, Punahilkantie, Vuorenpeikontie, ja niin edelleen.

Bussi 35

Pala historiaa: bussi nro. 35 kuljetti roihuvuorelaisia 1.3.1955 alkaen välillä Itä-Herttoniemi - Rautatientori. (Kuva: seuran arkisto)

 

 

Viikinkien kauttakulkupaikka (esihistoriasta Viikinkien kautta 1500-luvulle)

Roihuvuoren ja Itä-Helsingin historiallisen aamun näemme sarastavan noin tuhat vuotta sitten, keskiajan sydämessä ajanjaksolla, jota kutsumme viikinkiajaksi. Viikinkiretkien aikoihin v. 800-1100 Suomen rannikkoalueet olivat ruotsalaisten asuma-aluetta ja etupiiriä. Viikinkikulttuuria muovasi Itämeren rannoilla käyty kauppa ja niin Skandinaviaksi kutsuttu alue eurooppalaistui silloin ensimmäisen kerran.

Idässä varjageiksi kutsuttujen viikinkien matkat ulottuivat Uudenmaan rannikolta aina Novgorodin, Dnepr-jokea pitkin Mustallemerelle sekä Volgaa pitkin Kaspianmeren kautta Välimerelle asti. Norjalaiset purjehtivat länteen, Skotlantiin, Irlantiin ja Islantiin ja Pohjois-Amerikassakin he olivat viisisataa vuotta ennen Kolumbusta. Tanskalaisten reitti kulki länsirannikkojen tuntumassa Välimerelle.

Novgorodilaiset tekivät ryöstöretkiä Suomenlahden rannikolta Turkua myöten. Rannikkojen tuntumassa purjehti virolaisia, eivätkä kaikki olleet rehellisiä kauppamiehiä. Merirosvot löysivät rantamme kaukaakin Itämereltä purjehtien. Hämäläiset turkiskauppiaat laskeutuivat alas jokireittejä. Sinne, missä joki kulkuväylänä laski mereen, syntyi tapaamis- ja kauppapaikkoja.

Rannikolle viikingit perustivat väliaikaisia tukikohtia, joista yhä on muistoina muinaislinnojen jäännöksiä myös eri puolilla Itä-Helsinkiä. Vanhoista kartoista löytyy rannikkoalueilta useita Kasaberget-nimisiä vuoria. Ikivanhan kielen sanat kasar- tai kasa- tarkoittavat mm. vartiopaikkaa, josta tarkkailtiin vieraitten liikkumista ja ilmoitettiin tunkeutujien lähestymisestä merkinantotulilla. Yksi Kasaberget sijaitsi vuorella, missä nyt on Roihuvuoren kirkko. Vuoren alapuolella, Marjaniemen ryhmäpuutarhan paikkeilla oli Kasa Kiärr, Tulisuo. Näillä vuorilla poltettiin vartiotulia vainolaisen uhatessa. 

herttokalmherttokalm4herttokalm2herttokalm5

Muinaushauta Herttoniemessä. Kuvat: Esoteerinen maantiede, Itäväylän muinaishaudat (http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2009/04/itavaylan-muinaishaudat.html)

 

Viikingeistä ei tullut seudulle pysyvää asutusta. 1200-luvulla nämä kallioiset ja merta hengittävät seudut lienevät olleet hämäläisten ja virolaisten nautinta-aluetta (kalastus, metsästys).

Helsingin pitäjän aikakirjoihin merkitty historia alkaa 1300-luvulta. Niihin aikoihin kuningas antoi Tallinnan hiippakunnan Padisten munkeille kalastusoikeuden Vantaanjoelle. Lohenkalastus oli ilmeisesti asia, joka kiinnosti niin koti- kuin ulkomaalaisia kirkon viranomaisia. 

Kun kuningas Maunu Eerikinpoika allekirjoitti vuonna 1351 Padisten lahjoituksen asiakirjan, ei Helsingin Pitäjää vielä ollut. Porvoon kappeliseurakuntia olivat tuolloin "Sibbaa" ja Pernaa" (Sipoo ja Pernaja). Kun Turun piispa vuonna 1428 osti takaisin luostarin oikeudet, mainittiin Helsingin pitäjä jo pitäjänä. Asiakirjoista käy ilmi, että jo vuonna 1301 Helsingin pitäjän Pyhän Laurin kirkko otti vastaan lahjaksi yhden veromarkan suuruisen maa-alueen Rekolasta.

Osa Padisten luostarin asukkaista jäi pysyvästi asumaan seudulle. Niin hämäläiset kuin virolaisetkin sulautuivat ruotsista Hälsinglandin seudulta tulleisiin "ruotseihin" ja rannikon asukkaiden äidinkieleksi tuli ruotsi.

Rannikolla elanto saatiin metsästyksestä, kalastuksesta, alkeellisesta maanviljelyksestä sekä karjanhoidosta. Pienikokoista karjaa laidunsi mm. nykyisten Herttoniemen ja Roihupellon teollisuusalueiden luonnonniityillä. Itä-Helsingin rannikolla kulkee lähes yhtenäinen graniittikallioselänne, joka vain muutamassa kohdassa katkeaa. Sitä ympäröivät kangasmetsät ja suot. Meri, hyvät satamapaikat ja Vantaanjoen koskien lohet houkuttelivat seudulle sekä pysyvää asutusta että satunnaisia ohikulkijoita. Pitäjän keskus muodostui kirkonkylään. 

 

 

Ehrensvärd suunnitteli linnoitusta: Kasaberget, Roihuvuori (1500-luvulta Venäjän vallan aikaan)

Herttoniemen kartanon historia ulottuu aina 1500-luvulle asti. Herttoniemen kylän muodostivat 1500-luvulla neljä rälssitilaa. Ne yhdistettiin Båtsvikin säteritilan kanssa noin 800 hehtaarin kokoiseksi kartanoksi. (http://www.top-gardens.net/Suomi/Herttoniemen%20kartano/Herttoniemen%20kartanon%20puisto.htm).

Porvoossa eräillä käräjillä lautamiehenä vuonna 1405 toiminut rälssimies Laurens Hertoghe ilmeisesti nautti verovapautta rälssitilastaan ja näin antoi nimensä silloiselle tilalleen ja myöhemmin koko Herttoniemen alueelle. 

Herttoniemen kolmannen rälssitilan pakkolunasti kuningas Kustaa Vaasa kirkolta kruunulle. Kustaa Vaasa palautti Herttoniemen rälssitilan hallinnan Helsingin pitäjän toiselle luterilaiselle kirkkoherralle Karl Folkesonille elinikäisine rälssioikeuksineen. Folkesonin kuoltua tila ei joutunut takaisin kruunulle, kuten olisi kuulunut, vaan jäi Folkesonin aatelittomalle vävylle. Herttoniemessä kaksi muuta rälssitilaa omistaneeseen Jägerhornien sukuun kuulunut Henrik Thomas Jägerhorn sai kolmannen rälssitilan haltuunsa 1611. Henrik Thomas Jägerhornin kuoltua 1644 tilan peri hänen vävynsä, luutnantti Henrik Ernst Blåfield.

Herttoniemen kartano eli suuruuden aikaansa 1700-luvun loppupuolella Viaporin rakentamisen aikoihin. Kartanon maihin lukeutui tuolloin Herttoniemen, Roihuvuoren, Tammisalon ja Myllypuron alueet.

Herttoniemen kartano päätyi 1700-luvun alussa Petter Wetterille. Vuonna 1725 kartano siirtyi ennakkoperintönä hänen pojalleen Abraham Wetterille, joka toimi myös Helsingin pormestarina heti Isonvihan jälkeen vuodesta 1722 alkaen. 

Tullitarkastaja Petter Wetter lainoitti avokätisesti alueen aatelisia Jägerhornin ja Blåfieldien köyhtyneitä sukuja. Nykyisessä Laivalahdessa sijainneen Båtsvikin kartanon omistajia olivat piispa Mikael Agricolan sisaren jälkeläinen manttaalikomissaari Daniel Thorsberg ja Pietari Juustenin jälkeläinen kornetti Axel Gyllenlood.

Vuoteen 1706 mennessä Peter Wetter lunasti velallisiltaan itselleen kaikki Herttoniemen rälssisäterin lähitilat ja yhdisti ne yhtenäiseksi Herttoniemen kartanoksi.

Wetterit hankkivat itselleen krouvioikeudet (krouvi=kapakka/majatalo matkustajille). Wetterien krouvi sijaitsi Strömsinlahden ja Porolahden välisellä kannaksella, mihin Abraham Wetterin tie nykyisin päättyy. Kannaksen kautta kulki myös talvitie Porvooseen. Talvella rannikkoseudulla hyödynnettiin merenrantojen jäitä kulkuyhteyksinä, jäitä pitkin pääsi liikkumaan joutuisasti.

Isovihan aikana 1713 venäläiset miehittivät Helsingin seudun ja alue autioitui. Asukkaat palasivat vasta Uudenkaupungin rauhan jälkeen 1721. Petter Wetter luovutti kartanon 1725 pojalleen Helsingin pormestarille Abraham Wetterille. Abraham Wetterin kuoltua 1737 kartanoa isännöi Anders Helenius, joka ei voinut ajan määräysten mukaan aatelittomana ja papistoon tai porvareihin kuulumattomana omistaa tilaa virallisesti. Wetterin perilliset myivät kartanon vuonna 1750 kornetti Berndt De la Mottelle. (https://fi.wikipedia.org/wiki/Herttoniemen_kartano).  

Herttoniemen kartano Helsingin kaupunginmuseo Finna

Herttoniemen kartano ilmasta 1950-luvulla. Etualalla Karellin mökki. Keskellä kartanon päärakennus ja ranskalaistyylinen muotopuutarha. Taustalla kartanon talousrakennuksia ja Sipoosta siirrettyä Knusbackan maatilaa. (Kuva Foto Jansson 1950-luku; Helsingin kaupunginmuseo, Finna,  Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0).

Abraham Wetterin mukaan nimettiin vuonna 1954 Porolahdentie uudestaan Abraham Wetterin tieksi. Hänen isänsä mukaan nimetty Petter Wetterin tie, Petter Wetterin polku ja Petter Wetterin puisto sijaitsevat Herttoniemenrannassa. 

 

Suomenlinna eli Viapori (1500-luvulta 1800-luvulle)

Viaporin (Suomenlinna) rakentaminen käynnistyi 1748. Rakennustöiden johtoon asetettiin Augustin Ehrensvärd, joka hankki sittemmin Herttoniemen kartanon lyhyeksi aikaa omistukseensa (1752-57).  

Viapori toi pieneen Helsinkiin uutta väriä ja elämää (1700-luvun loppupuolella). Se oli tehokasta tekohengitystä pikkukaupungille ja uuden kasvun alku. Sitten, kun linnoitus alkoi olla valmis, Ehrensvärd järjesti siellä suuria tanssiaisia, joihin kutsun saivat helsinkiläisporvarien tyttäret ja kartanoiden neidit. Musiikista vastasivat sotilassoittajat. Linnoitus oli kaupungin huvielämän keskus, mutta käytiin sieltä juhlimassa mantereellakin, kartanoissa, ja talvisin matka kävi helposti rekikyydissä.

Erityisen paljon Viaporin rakentaminen virkisti itäistä Helsinkiä ja Herttoniemen kartanon vaikutuspiirissä olleita seutuja. Pitää muistaa, että Ehrensvärdin suunnitelmissa oli myös Kasabergetin, Roihuvuoren, linnoittaminen.

Yksi merkittävä Kasaberget oli tuolloin sittemmin Tähtitorninmäkenä tunnettu korkea kallio meren äärellä. Siellä mannerlinnoituksen työt aloitettiinkin, ja siitä sai nimensä viereinen kaupunginosa, kuningatar Ulrika Eleonoran mukaan nimetty Ulrikasborg, Ullanlinna.

Manner-Helsingin linnoitussuunnitelmat elivät vielä pitkään Viaporin rakennustöiden alettua, ja siksi Ehrensvärd oli hankkinut omistukseensa Herttoniemen kartanon lisäksi kantakaupungista 54 taloa. Tukholmassa urakka kuitenkin nähtiin niin aikaa ja rahaa vievänä, että voimat keskitettiin saarilinnoitukseen, eivätkä Ehrensvärdin rakentajat tulleet enää näille meidän kallioillemme. Helsingin läheisyydestä olivat monet muutkin linnoitusupseerit ostaneet kartanoita.

Ruotsalaisaateliston hienostuneet tavat ja ranskalaisvaikutteinen kustavilaisuus levisivät Suomen ylhäisöpiireihin. Tapoja ja kustavilaista sisustustyyliä jäljiteltiin ensin pappiloissa, sitten muualla. Siro tyyli oli muodoltaan sen verran yksinkertainen, että taloinpoikaispuuseppien käsissä siitä syntyi talonpoikaisversio. Heidän tuolinsa ja sohvansa eivät olleet topattuja, kuten herrasväellä. Sen sijaan he maalasivat taidokkaita koristekuvioita kaikkiin muihin huonekaluihin paitsi pöytiin. 

Herttoniemen kartanon huvimaja Signe Brander M012 HK10000 3846 Finna Helsingin kaupunginmuseo

Herttoniemen kartanon huvimaja, jonka on suunnitellut C.L. Engel (Kuva Signe Brander, 1911; Museovirasto, Musketti, Finna, Kuvan käyttöoikeudet: Free Access). 

1700-luvun alussa varakaskin väki oli asunut harmaissa rakennuksissa. Kaiken oli tahdottu olevan yksinkertaista ja selkeää. Viaporin rakentamisen aikoihin rakennuksiin ilmestyi punamultaa ja myöhemmin okrankeltaista. Kartanokulttuuri alkoi elää loistonsa nousukautta hienoine pukuineen ja tanssiaisineen, joihin tavallisella kansalla ei ollut mitään asiaa. Näihin aikoihin käyttöön tulivat hienot astiastot, veitset ja haarukat, ja juomana sellainen harvinaisuus kuin kaakao.

Arkisimpia tapoja kulki kartanoista tavalliselle kansalle. Ehrensvärd opetti sotilailleen, joilla oli tapana tehdä tarpeensa porraspieleen, että täytyy rakentaa pulpettikattoinen, sydämenkuvalla varustettu pieni talo – ett litet hus. Ruotsin kielen sana hus vääntyi suomenkielisen suussa huussiksi. Sillä nimellä tuo pihan perällä sijaitseva pikkukamari yhä tunnetaan. Rakennuksen malli sydämenmuotoisine koristeluineen on tullut tänne Tukholman kautta Ranskasta.

Ehrensvärd kehotti sotilaitaan viljelemään raparperia vitamiininpuutteeseen ja antoi heille taimetkin. Monipuolisesti lahjakkaana hän keksi ja kehitti kiertoilmauunin. Sen keksinnön jälkeen lämpö ei enää mennyt suoraan hormista harakoille. 

Herttoniemen Kartano HKMS000005 km002tfr Finna Helsingin kaupunginmuseo

Herttoniemen kartanon päärakennus vuonna 1952. (Kuva Salokangas V. S. 1952; Helsingin kaupunginmuseo, Finna,  Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0). 

Herttoniemen kartanopuisto on maassamme harvinainen aito barokkipuisto, puiston suunnittelu ja toteutus aloitettiin 1760-luvulla. Herttoniemen kartanon miljöissä on kuvattu lukuisia elokuvia. 

Esimerkiksi Kulkurin valssin useita kohtauksia ja vastaavasti Katariina ja Munkkiniemen kreivi-elokuvan kohtauksia on kuvattu kartanolla. 

Herttoniemen kartanon omistus vaihtui tiheään 1700- ja 1800-luvuilla. 1860-luvulta lähtien omistus siirtyi Oulusta muuttaneelle Bergbomin suvulle. Kartanosta kehitettiin mallikelpoinen maanviljelystila. 1900-luvulla kartanolla toimi myös kalanviljelyslaitos. 

Herttoniemen kartanon maita HKMS000005 km002tgh Finna Helsingin kaupunginmuseo

Herttoniemen kartanon talousrakennuksia ja viljelyksiä 1950-luvulla. Taustalla nykyisen Roihuvuoren mäkiä. (Kuva Heinonen Eino 1950-59; Helsingin kaupunginmuseo, Finna,  Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0). 

 

Kartano pysyi Bergbomin suvulla aina vuoteen 1917 asti, jolloin kartanon omistaja Johan G. Bergbom surmattiin kartanossa sisällissodan aikana. Kartanon maat siirtyivät Herttoniemeen perustetun kiinteistökehitys-yhtiön haltuun.

Sisällissodan jälkeen itse kartanorakennus ja puisto siirtyi Svenska Odlingens Vänner i Helsinge-yhdistykselle, joka lähti kehittämään alueelle museokokonaisuutta. Kartano on edelleen saman yhdistyksen hallussa. Muut maat siirtyivät kiinteistökehitysyhtiöiden haltuun.  1900-luvulla kartanossa toimi kahvila ennen kuin nykyinen ravintola Wanha Mylly avattiin vuonna 1965. 

 

 

Strömsin kartano (1500-luvulta 1800-luvulle)

Strömsin kartano sai alkunsa vuonna 1793, kun Herttoniemen kartanosta erotettiin erilleen Kreijarsin torppa, josta varsin nopeasti muodostettiin Strömsin kartano. Kartanon päärakennus valmistui alunperin vuonna 1794.   

Strömsin kartano 1800 luvun alku

Strömsin kartano 1800-luvun alussa. Turun maakuntamuseo (lähde: Wikipedia).

 

Kartanon päärakennus on saanut nykyisen asunsa vuonna 1910.  

1936 Kartano HKMS000005 km0041xw Finna Helsingin kaupunginmuseo

Strömsin kartano vuonna 1936. (Kuva Rancken A. W., Strömsin kartano. Roihuvuori. negatiivi, filmi, mv; 1936; Helsingin kaupunginmuseo, Finna,  Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0)


Strömsin kartano päätyi viimeisen yksityisen omistajan varatuomari Gustaf von Wintherin kuoltua vuonna 1950 Kulutusosuuskuntien Keskusliitolle, joka rakensi vuonna 1953 kartanon talousrakennuksen tilalle Osuuskauppakoulun (myöhemmin E-instituutti). Kartanon päärakennus toimi instituutin rehtorin asuntona.

Alueelle tuotettiin myös Tampereelta siirretty, vuonna 1852 rakennettu kaupparakennus (Keijarinkuja 3). Tässä Suomessa ensimmäisenä osuustoiminnallisena kauppana toimíneesta talosta tehtiin osuuskauppamuseo. Rakennus sijaitsi Tampereella Mustalahden ja Puuvillatehtaankadun kulmauksessa.  

osuuskauppamuseo yle 1 2

Kuva: Yle arkisto, kuvakaappaus videolta (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/02/15/osuuskauppamuseo#media=28483)

Nykyisin tiloissa toimii Itä-Helsingin musiikkiopisto. Vanhassa kartanorakennuksessa toimii Helsingin kuvataidekoulu. Osuuskauppamuseon rakennus on myyty yksityiseksi omakotitaloksi 1990-luvulla (YLE-arkiston video).

Strömsinlahden rantaa kulkeva kävelytie on nimetty Johan Olanderin vaimon Hedvigin mukaan Hedvigin rantapoluksi.
(Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Str%C3%B6msin_kartano). 

Entinen osuuskauppamuseo

Rakennus Kreijarinkuja 3:ssa (Kuva: Google maps Street view, kuvakaappaus).

 

 

Torppien ja kauppapuutarhojen aikaa (1800-luvun lopulta 1950-luvulle) 

1800-luvulla Roihuvuoren alueella oli useita Herttoniemen kartanon torppia. Nykyisen Tuhkimontien takana mäenrinteessä sijaitsi Hammarebackenin torppa. Tuhkimontien varrella oli myös koivikossa Björkbacka, joka toimi kauppapuutarhana. Kaali oli tärkeä viljelyskasvi ja Porolahden koulun pysäkkiä kutsuttiin vielä 1950-luvulla kaalimaan pysäkiksi. 

Helsingin rannikkoa kuvaavaan karttaan vuodelta 1835 (F. P. von Scharenberg) on Roihuvuoren alueelle merkitty Strömsin torppa, Starrängs torppa ja paikannimenä tai talon nimenä Makila (lähde: kansalliskirjasto, Doria-palvelu). 

Roihuvuori 1835 Scharenberg

Kuvakaappaus Helsingin rannikkoalueen kartasta 1835 (Lähde: Kansalliskirjasto, Doria-palvelu). 

 

Roihuvuoressa toimi 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkupuolella Johanssonin kauppapuutarha.

Börje Johannssonia haastateltiin vuonna 2010 kylälehteä varten: "Börje Johansson on asunut Tuhkimontien kupeessa 1920-luvulta alkaen. Ensimmäinen koti oli Johanssonien kauppapuutarhan huvilarakennus, joka sijaitsi nykyisen Tuhkimontien ja Jättiläisenpolun risteyksen vieressä. Huvila purettiin 1950-luvulla uuden asemakaavan toteuttamisen myötä."

"Paikalla sijaitsee nykyisin puisto, joka nimettiin vuonna 2005 Maria Hammarenin mäeksi. Maria Hammaren oli Johanssonin isoäiti, ja hän asui alueella perheensä torpassa 1870-luvulla ("Kiilatorppa"). Avioiduttuaan puutarhuri Johanssonin kanssa he perustivat alueelle kauppapuutarhan. Lapset (Axel ja Birger) jatkoivat puutarhan toimintaa. Myöhemmin perustettiin myös toinen kauppapuutarha lähemmäksi rantaa, nykyisen Satumaanpuiston lähettyville."  

Muita torppia ja puutarhoja: Roihuvuoren urheilukentän kohdalla sijaitsi Rantalan torppa. Porolahden rannalla entisen puhdistamon kohdalla sijaitsi Fiskarholmen niminen torppa. 1900-luvun puolella Keijukaistenpolun varrella sijaitsi Kalliolan kesäkoti.

 

Ensimmäiset uudisasukkaat keväällä 1955 (lähiön aika 1950-1990)

Herttoniemi ja Roihuvuori liitettiin Helsinkiin suuressa alueliitoksessa vuonna 1946. Liitosalueille ryhdyttiin rakentamaan uudenlaisia asuinalueita, lähiöitä. 

1958 04 Roihuvuori Roihuvuorentie 26 HKMS000005 km0000mw2o Finna Helsinigin kaupunginmuseo

Roihuvuorentie 26, taustalla tulevan ostoskeskuksen Elannon myymälä ja baari sekä Vuorenpeikontie 3. Kuvattu Punahilkantie 2:n pihasta. (Kuva Erik Friman 20.4.1958; Helsingin kaupunginmuseo, Finna,  Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0). 

 

Lainaus Roihuvuoren historiikista: Joulukuun 28. päivänä vuonna 1945 vietettiin Kalastajatorpalla erojaisjuhlia. Tammikuun 1. päivästä 1946 lähtien Herttoniemi kuului Helsingin kaupunkiin. Sota oli käyty ja sen jäljiltä Helsingissä oli ankara asuntopula. Osa taloista oli tuhoutunut tai vaurioitunut. Tänne muutti siirtolaisia Karjalasta, nuoret perustivat perheitä. Asuntoja tarvittiin nopeasti ja paljon.

Voimassa oli vuokrasäännöstely, joka ankaruudessaan sääti, ettei asunnossa saanut olla vähempää asukkaita kuin yksi huonetta kohden. Keittiötä ja usein sen takana olevaa pientä palvelijanhuonetta ei laskettu huoneiksi. Jos tästä kiintiöstä puuttui, oli pakko ottaa alivuokralaisia. Ellei sitä tehnyt vapaaehtoisesti, huoneenvuokralautakunta määräsi asukkaat. Asunnon omistajan mielipidettä ei kysytty.

Sodan aikana rakennustuotanto oli ollut jokseenkin kokonaan pysähdyksissä. Sodan jälkeen ryhdyttiin kaavoittamaan kokonaisia alueita kerrallaan. Heti alkuun päätettiin, mihin tulevat koulut, päiväkodit ja muut palvelut. Ennen sotia oli kaupunkia rakennettu ja suunniteltu kortteli kerrallaan.

Roihuvuoren, silloin vielä Itä-Herttoniemen, pinta-ala on noin 60 hehtaaria. Sodan jälkeisen jälleenrakennuksen ihanne oli englantilainen puutarhakaupunki, jossa pientalot muodostivat asumisvyöhykkeitä, joista kävelymatkan päässä sijaitsivat koulut, kirkko, ravintola ja muut jokapäiväiseen elämänmenoon kuuluvat kunnalliset ja yksityiset palvelut. Tässä hengessä valmistui vuonna 1946 ensimmäinen Herttoniemen asemakaava. Siinä se nyt on, omakotialue Itäväylän melualueella!

Uudet kaavoitusihanteet ja varsinkin rakennusteollisuuden intressit vaativat tiheämpää rakentamista. Malleja metsälähiöihin käytiin katsomassa Ruotsin suurkaupungeista mm. Tuhkholmasta ja Malmöstä. Nykyiseen rakentamiseen verrattuna nämä metsälähiöt – Roihuvuori, Herttoniemi, Munkkivuori tai Pohjois-Haaga – eivät lainkaan muistuta uudempia, tiiviisti rakennettujen elementtitalojen asuinalueita. Ensimmäinen asemakaava, joka vahvistettiin 15.11.1952, käsitti Etelä-Roihuvuoren. 1950-luvun puolessa välissä ryhdyttiin lähiöitä rakennuttamaan aluerakentajilla, jotka kaavoittivat, suunnittelivat talot ja rakensivat ne.

Hakan rakennuttamalle alueelle asemakaavan laati arkkitehti Esko Korhonen, joka suunnitteli alueen 1950-luvun tyyliin väljäksi ja maastoa myötäileväksi. Onnistunutta lopputulosta esiteltiin sekä kotimaisissa että ulkomaisissa arkkitehtijulkaisuissa. Arkkitehti Kohonen on kertonut pyrkineensä suunnittelussa löytämään kylän käsitteen kaupunkialueelta.

"On selvää, että lähdettäessä tällaisen kyläajatuksen pohjalta ja pyrittäessä muodostamaan asumaympäristöjä, joilla on kyky juurruttaa asukkaat itseensä, on asian henkisellä puolella oleellinen merkitys. Seurattaessa edelleen tätä ajatuskulkua, voidaan edelleen todeta, että vain tällaisella miljööllä, joka sisältää persoonallisia piirteitä, voi olla edellä kuvattu vaikutus", Korhonen kuvailee työtään 1961 ilmestyneessä Helsingin Asuntokeskuskunta Hakan kustantamassa ja Esko Muinosen kirjoittamassa Roihuvuori –teoksessa. Haka on rakennuttanut noin puolet vanhan Roihuvuoren rakennuskannasta.

 

Maalaisidylli meren äärellä, kaupungin laidoilla (arkea Roihuvuoressa)

Oma bussi, linja numero 35 alkoi liikennöidä 1. maaliskuuta 1955. Aluksi bussi kääntyi Tuhkimontien ja Roihuvuorentien kulmassa. Kauempana ei ollut kerrostaloja, ei vielä katujakaan. Vuoroväli linjalla oli 1 tunti. Jos joku myöhästyi bussista tai – mikä silloin oli hyvin tavallista – ei mahtunut mukaan, sai odottaa tunnin.

Prinssintie HKMS000005 km0000mw24 Finna Helsingin kaupunginmuseo

Liikennelaitoksen bussi päätepysäkillä (Prinssintie 2, 4 - Punahilkantie 1, 2). (Kuva Erik Friman 20.4.1958; Helsingin kaupunginmuseo, Finna,  Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0).

 

Toisena mahdollisuutena oli työntyä johonkin Herttoniemeen päin menevään autoon. Länsi-Herttoniemen vaunut olivat täynnä, Santahaminan suunnan ensimmäinen poistumispysäkki oli ties missä. Vartiokylän bussiin vielä jotenkin mahtui, ja siitä pääsi pois nykyisen Herttoniemen liikenneympyrän paikkeilla, mistä alkoi patikkamatka perille maitokannu toisessa ja muut ruuat perunoita myöten toisessa kädessä.

Bussin liikennöintiaika oli 6 – 23. Vuorotyötä tekevillä oli vaikeuksia. Työnantajat eivät silloin edes kuvitelleet maksavansa taksimatkoja.

Toukokuussa 1955 Elanto avasi Tuhkimontien kulmassa pienen maitokaupan, joka kesän mittaan suureni maito-, sekatavara- ja lihaosastot käsittäväksi myymäläksi.

Uuden taloyhtiön tontilla, Roihuvuorentie 9:n kohdalla oli pieni punainen mökki, jossa asui vanha mummo. Hänellä olisi ollut vuokra-aikaa tontilleen vielä muutama vuosi, mutta taloyhtiö maksoi mummolle sen verran, että hän pääsi muuttamaan muualle. Paikalle nousi kolmas rintamamiestalo, johon asukkaat muuttivat joulukuun alussa vielä samana vuonna. Tässä talossa ovat asuntojen koot 47 -80 neliötä.

Roihuvuorentie 9 kohdalla oli portti "kielletylle alueelle". Se oli Osuuskauppaopiston tarkoin eristettyä maata. Aidan toisella puolella tuoksuivat ruusut jotka kasvoivat pitkinä sarkoina. Lähempänä rantaa oli suuri, vähän villiintynyt omenapuutarha, joka keväisin kukki kauniimmin kuin satukirjassa.

Uudet asukkaat kulkivat aidan reunustaa pitkin Strömsin rantaan uimaan. Polku, joka siihen tallaantui, jäi pysyväksi. Se oikaistiin ja hiekoitettiin puistokäytäväksi. Rannassa oli muutama puulaituri, josta pääsi mereen uimaan. Rannassa lillui jokunen soutuvene. Perheenemännät toivoivat rantaan mattolaituria.

Rintamamiestaloissa oli heti alkuun sähköhellat, kun muualla Roihuvuoressa ruuat valmistettiin kaupungin kaasulla.

 

Sinnikkäitä yksityisyrittäjiä (arkea Roihuvuoressa)

Roihuvuorentie 7:n kellaritiloissa aloitti Kampaamon nuori rouva Maija Viileinen. Kolmannen rintamamiestalon valmistuttua sen takapäädystä löytyivät autotallit, jotka juuri ja juuri olivat riittävän korkeat kampaamo- ja parturitiloiksi. Parturina aloitti Anneli Reinikainen ja Maijan kampaamon etuosassa aloitti Majlis Nordman kemikalioliikkeen. Taloyhtiö teetti ikkunat, sähkö- ja LVI-työt. Rouvat aviomiehineen tekivät kaiken muun. Rahaa oli niukalti, Maija muistaa, kuinka hän ensi alkuun hankki metrikaupalla kangasta autotallin kolkkojen betoniseinien peitoksi. Jonkin aikaa kampaamossa työskenteli myös kosmetologi.

Kampaamo otti vastaan jätepaperia, jota pääasiassa lapset ja nuoret kärräsivät saaden maksun kilohintaan ja lipukkeita joilla saattoi myöhemmin lunastaa keiton, pöytähopeita ja joitakin muita tuotteita.

Kemikaliokauppa Cindy toimi veikkausasiamiehenä ja otti sukkia silmukoitavaksi. Silloin ei ollut varaa heittää pois nailoneita, joissa oli silmäpako. Liikkeessä silmäpako korjattiin pikkiriikkisellä koukulla silmukka silmukalta. Jouluaaton aattoina Maija päivysti. Kun perheenäidit olivat saaneet kinkut uuniin, ja muutkin työt suurin piirtein tehtyä, heillä oli aikaa kampaajalle. Siihen aikaan kampauksen piti olla kunnossa joulun kaltaisessa juhlassa. Asiakkaat toivat tullessaan paistoksiaan, torttuja, pipareita, kuivaa kakkua…, Maijalla oli kahvipöytä katettuna. Kampaamossa oli nyyttikestit ja mahtava tunnelma.

Kemikaliokauppa joutui lopettamaan kannattamattomana. Pesu- ja puhdistusaineita saa nykyään samasta itsepalvelumyymälästä, mistä ruuankin. Parturi on vuosikymmenien aikana vaihtunut pari kertaa. Kampaaja Maija Viileinen teki töitä kampaamossaan 40 vuotta, kunnes jäi eläkkeelle. Kolmaskin polvi roihuvuorelaisia oli ehtinyt istua hänen tulissaan.

 

Saksalaisten talo keskellä Roihuvuorta (arkea Roihuvuoressa)

Kesällä 1955 valmistui Roihuvuorentie 10, kaupungin asuintalo. Yleislakon aikana maaliskuussa 1956 muuttivat asukkaat Tuhkimontie 10 - 12:n uusiin kaupungin asuntoihin ihaillen ikkunoistaan puutarhuri Johanssonin kaalimaita.

Eräänä pääsyvaatimuksena kaupungin asuntoihin oli, että hakija oli asunut edelliset kymmenen vuotta yhtäjaksoisesti Helsingissä. Tästä vaatimuksesta ei juuri tingitty.

Satumaanpolku 3 valmistui lokakuussa ja Satumaanpolku 5 joulukuussa 1955. Talot ovat eri yhtiöitä, vaikka ne rakennettiin samojen piirustusten mukaan. Satumaanpolku 7 valmistui seuraavan vuoden alussa ja heti sen jälkeen "saksalaisten talo", jonka varsinainen osoite on Keijukaistenpolku 4. Sen rakennutti Itä-Saksa, virallisesti Saksan Demokraattinen Tasavalta.

Koska Suomi ei ollut tunnustanut jaettua Saksaa, meillä ei ollut varsinaista lähetystöä kummallakaan Saksalla. Taloa isännöi DDR:n kaupallinen edustusto.

Kun diplomaattisuhteet maiden välillä solmittiin, Keijukaistenpolun katukuvaan ilmestyivät sinisin CD-kilvin varustetut diplomaattiautot. Lähetystöllä oli myös joitakin yksittäisiä asuntoja lähitaloissa. Omassa asuintalossaan heillä oli lastentarha ja peruskoulu.

Lähikaupoissa puhuttiin saksaa siinä kuin suomea ja ruotsiakin. Kun Saksat yhdistyivät vuonna 1990, diplomaatit lähtivät, talo jäi tyhjäksi ja oli autiona kolmisen vuotta, kunnes kaupunki lunasti sen vuokra-asunnoikseen.

Saksalaisten talon pihan poikki kulki umpihangessa vain yksi latu. Keväällä nurmella kukkivat voikukat keltaisena mattona. Hoitamaton piha täyttyi voikukkien harmaista siemenpalloista. Ruostuneet kottikärryt olivat lähdössä unohtuneet seinän viereen. Jotkut roihuvuorelaiset uhkailivat ilmoittaa Oranssi ry:lle, että täällä on kokonainen kerrostalo, jonka voi tulla valtaamaan.

Satumaanpolulla vanhemmat järjestivät lapsilleen kadun toisella puolen olevassa metsässä "Satumetsän Olympialaisia". Lapsille nykyisen urheilukentän vaiheille olleet rikkoutuneet kasvihuoneet olivat hauskoja, joskin vähän vaarallisia leikkipaikkoja. Satumaanpolku 7:n ja Roihuvuorentien välissä oli hevoshaka, missä vielä talojen valmistumisen aikaan oli hevosia.

Hakan ensimmäinen talo, Roihuvuorentie 20, valmistui loppukesästä 1955 (Hakan Roihuvuori Oy eli yksiötalo) talossa on 96 kpl yksiöitä sekä muutama liikehuoneisto. 

Yksiötaloon muutti Herttoniemestä joulukuussa 1955 Roihuvuori-hengen luoja ja Itä-Helsingin Kansalaisopiston alullepanija, Roihuvuori-Seuran entinen puheenjohtaja ja Helsingin kaupunginosayhdistysten liiton isä, opetusneuvos Matti Kailari, joka Itäinen Helsinki -lehdessä 19.3.1989 kirjoituksessaan muistelee:

"Roihuvuoressa eli silloisessa Itä-Herttoniemessä ei ollut lasten päivähoitopaikkoja. Sörkässä oli Pääskylän lastentarha. Talossamme asuvat samanikäiset pikkutytöt Holmströmin Kirsi, Heiskasen Taina ja meidän Helena saivat kaikki paikan Pääskylästä. Lasten kuljetus sinne hoidettiin siten, että äideistä joku vuorollaan vei työhön mennessään kolmikon lastentarhaan. Joskus perheiden vanhemmat lapset ja myös isät pääsivät bussissakin iloisesti laulaneen tyttökolmikon saattajiksi."

Kailari kertoo asukkaiden järjestäneen säännöllisesti lasten syntymäpäiväkekkereitä ja muita kemuja. Kontaktit naapureihin olivat luontevat ja läheiset. "Lapset pitivät myös huolta toinen toisistaan, etenkin pienemmistään. Kasvatus oikeaan sosiaalisuuteen tapahtui melkein huomaamatta. Torua ei juuri koskaan tarvinnut ketään", kirjoittaa Matti Kailari, joka perheineen muutti 1962 suurempaan asuntoon Vuorenpeikontie 5:een.  

Prinsessantien päässä olevat kerrostalot valmistuivat vuonna 1964, ammattikoulun rakennus puolestaan 1978 (Stadin ammattiopiston Prinsessantien toimipaikka) . Ammattiopisto remontoitiin vuosina 2015-17, tilat peruskorjattiin palvelemaan majoitus- ja ravitsemisalan, matkailualan, elintarvikealan sekä luonto- ja ympäristöalan koulutusta. 

poika HKMS000005 km0000o1f8 Finna Helsingin kaupunginmuseo

Poika roskalaatikon luona Prinsessantie 4:n pihapiirissä. (Kuva Simo Rista 19.7.1970; Helsingin kaupunginmuseo, Finna,  Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0).

 

 

Ostoskeskus helpotti arkea vuonna 1958 (arkea Roihuvuoressa)

Vuonna 1956 valmistuivat Lämpö Oy:n tilat Vuorenpeikontielle. Vuorenpeikontien korkeimmalta laelta saattoivat uudet asukkaat ihailla maisemia.

Muuttokuormat vyöryivät Keijukaistenpolulle. Kun Keijukaistenpolku 12 oli valmistumassa, saivat samojen piirustusten mukaan, eri taloyhtiöstä, Keijukaistenpolku 6:sta asuntonsa ostaneet käydä katsomassa, millaisen kodin olivat perheelleen ostaneet.

Tämän kuutosen tontilla oli Trogenin perheen vanha kesähuvila, joka rakennusvaiheen aikana toimi työmaaparakkina. Sen jälkeen puretun huvilan raunioissa vilisi rottia, joiden hävittämiseksi asukkaat kävivät ankaraa sotaa.

Monille uusille asukkaille kaasuhella oli ensimmäinen järkytys. Hyvin oli tiedossa kaasun myrkyllisyys. Uunin sytyttäminen pelotti. Jos vaikka räjähtää koko hella! Tietysti kaasu voi räjähtää. Jotkut eivät tienneet, että lieden suojalevyt otetaan pois ennen kaasun sytyttämistä.

Nopeasti uudet asukkaat huomasivat, että kaasu on nopea ja vaaraton, kunhan on huolellinen. Kaasun käyttöä varten ostettiin maitokaupasta kaasupoletteja eli -rahakkeita, jotka sujautettiin yläkaapissa olevaan mittariin. Poletti oli halkaisijaltaan noin 1,5 senttimetrin lantti, missä oli pieni kolo reunassa.

Taloja rakennettiin Vuorenpeikontielle, myös Lumikintien molempiin päihin tuli uutta elämää.

Tulevaa ostoskeskusta edusti yksiötalo. Tornitalossa on 96 yksiötä ja alakerrassa liikehuoneistoja.

Roihuvuoren Liiketalot Oy rakennutti ostoskeskuksen vuonna 1958. Siihen asti lähimmät pankit, posti ja apteekki olivat Länsi-Herttoniemessä. Osuusliike Elannolla oli ostoskeskuksessa myymälä ja erillinen kahvila. Ostoskeskuksessa oli myös kolme eri pankkia, posti ja apteekki. Ostoskeskuksen yksi vanha rakennus purettiin vuonna 2005 ja paikalle rakennettiin uusi, nykyisin talo on K-kaupan ja R-kioskin käytössä.  

Luottokortteja ei ollut, kaikki ostokset maksettiin käteisellä. Ei osattu kuvitella aikaa, jolloin rahaa saisi seinästä muoviläpyskällä. Pankin tiskillä ojennettiin pankkikirja virkailijalle, joka merkitsi siihen tilitapahtuman ja antoi kuitin, jolla haettiin rahat kassalta. 

1959 Osuusliike Elannon myymälä Roihuvuorentie 26 HKMS000005 km0039gj

Ostoskeskus. Osuusliike Elannon myymälä, Roihuvuorentie 26. (Kuva Uuno Raatikainen 1959; Helsingin kaupunginmuseo, Finna,  Kuvan käyttöoikeudet: CC BY 4.0).

1950-luvun loppuun mennessä rakennettiin valmiiksi Lumikintie, Punahilkantie ja Prinssintie.

Kivikkoiset ja kantoiset pihat kunnostettiin talkoilla, puita istutettiin, murmikkoja kylvettiin ja roskat raivattiin pois. Talkootyö oli tullut kaupunkiin.

Vuonna 1963 Roihuvuori-Seura ry palkitsi Keijukaistenpolku 11:n alueen parhaimpana pihana. Keijukaistenpolku 5:ssä asunut metsänhoitaja, sittemmin metsäneuvos Pentti Ritoniemi suunnitteli pihan niin, että varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn kukki joku kasvi. Jopa takapihan saniaiset oli suunniteltu vihreän eri vivahteista.  

 

 

Roihuvuoren myöhempiä vaiheita (tapahtumia 1950-2016) 

Herttoniemen jätevedenpuhdistamo (tai Porolahden jätevedenpuhdistamo) rakennettiin Porolahdelle 1950-luvun lopulla. Vedet jätevedenpuhdistamo laski Porolahteen. Vuonna 1967 jätevesien laskeminen Porolahteen lopetettiin ja ne johdettiin Tullisaaren selälle. Jätevedenpuhdistamon toiminta lakkasi vuonna 1985. 

Roihuvuoren kirjasto on arkkitehti Claus Tandefeltin suunnittelema ja se on avattu 15.11.1958. 

Tuhkimontien ja Roihuvuorentien risteykseen valmistui myymälärakennus vuonna 1955 (arkkitehti Arne Helander). Tilaan sijoittui kolme erillistä myymälää omine sisäänkäynteineen. Vuosina 1974-75 rakennuksessa sijaitseva Elannon ruokakauppa muutettiin Ruiskumestari-ravintolaksi. Roihuvuoren lähistön ainoa ravintola oli tätä ennen ollut Wanha Mylly, joka on toiminut 1960-luvun alusta lähtien. Wanha Mylly sijaitsee 1700-luvulla rakennetussa Herttoniemen Kartanon pehtoorin tuvassa. 

Roihuvuori-Seura ry. perustettiiin vuonna 13.11.1960. Yhdistyksen toimintamuotoja oli mm. Roihuvuori-päivien järjestäminen.

Vuosina 1958-71 alueella ilmestyi kotiseutulehti Roihuvuoren Uutiset. Lehteä julkaisi aluksi urheiluseura Roihuvuoren Roihu, myöhemmin Itä-Helsingin Kansalaisopiston kannatusyhdistys.

Porolahden kansakoulu aloitti syksyllä 1957. Nykyinen Porolahden peruskoulu (Roihuvuorentie 2, Abraham Wetterin tie 20-26) koostuu kahdesta eri osasta ja neljästä eri rakennuksesta. Rakennukset ovat valmistuneet 1956 ja 1960.

Roihuvuoren (Porolahden) liikuntapuiston pukukoppi on valmistunut vuonna 1969.

Itä-Helsingin musiikkiopiston opetustoiminta käynnistyi 21.9.1965. Musiikkiopisto sijoittui Osuuskauppaopistolta vapautuneisiin tiloihin Kreijarinkujalle Strömsin kartanorakennuksen kupeeseen. Opistotalo on valmistunut vuonna 1953. 

Roihuvuoren ala-aste eli "Vuorenpeikontien koulu" on tunnettu betoniarkkitehtuuristaan. Rakennus valmistui vuonna 1967 arkkitehti Aarno Ruusuvuoren suunnittelemana. Koulun sisätilojen värisuunnittelu on toteutettu yhteistyössä kuvataiteilija Anitra Lucanderin kanssa. Koulun seinillä on myös Lucanderin teoksia. Esimerkiksi koulun ruokasalissa sijaitsee huomionarvoinen seinämaalaus. Koulu saneerattiin vuosina 2015 ja 2016.

Roihuvuoren kirkko on valmistunut vuonna 1970, suunnittelijana arkkitehti Lauri Silvennoinen. Alttaritauluna on lasimaalaus "Circulum vitae", "Elämän pyörä" (taidemaalari Reino Hietanen). 

Kirkkoa vastapäätä ja ostoskeskuksen kupeessa sijainneet liikerakennus ja sen vieressä ollut Roihuvuoren lämmön toimitilarakennus varastorakennuksineen (valmistunut 1956) purettiin syyskuussa 2016. Yksikerroksinen liikerakennus, "Ankan talo", oli valmistunut vuonna 1982. Viimeisinä vuosina talossa toimi pubi (Ugly Duckling sekä sen biljardisali), ravintola Coco Grill sekä muhamettilainen moskeija. Rakennusten tilalle nousee kaksi asuinkerrostaloa. Samassa yhteydessä ostoskeskuksen ja kirkon välissä sijaitseva risteys muutetaan kiertoliittymäksi (liikenneympyrä). 

Ankan talo

"Ankan talo" kesällä 2016 (Kuva Roihuvuori-Seura). 

"Ankan talon" vaiheita syyskuussa 2016 (artikkeli). 

Roihuvuoren vesitorni rakennettiin vuosina 1976–1977, torni sai nimekseen Vesirousku". Tornin on suunnitellut arkkitehti Simo Lumme. Tornin jalkaan maalatun seinämaalauksen nimi on "kuula" ja se on graafikko Heikki Kuulan suunnittelema. Heikki Kuula suunnitteli 17-vuotiaana 15 metriä korkean ympäristötaideteoksen Roihuvuoren vesitorniin. Tekijä valittiin suunnittelukilpailun kautta ja hankkeen rahoitti Helsingin Vesi. Maalaus valmistui vuonna 2006. 

Roihuvuoren hyppyrimäki (K25 mäki) sijaitsi Roihuvuoren selännemetsän alueella, Vuorenpeikontien länsipuolella. Hyppyrimäki oli käytössä vuosina 1960–1975. Nykyisin paikalla on jäljellä tornin perustuksia. 

Roihuvuoren japanilaistyylinen puutarha valmistui vuonna 1998, se rakennettiin Jukka Toivosen aloitteesta. Toteutus Virve Veisterä (maisema-arkkitehti), Jukka Toivonen (työnjohtaja) ja Kaisu Ilonen (puistosuunnittelija). Paikalla toimi aikaisemmin kivilouhos, josta kaivettiin liuskekiveä 1940- ja 1950-luvuilla. Liuskekiveä käytettiin esimerkiksi käytävälaatoiksi ja sokkeleiden päällystykseen.

2016 07 19 japanilainen puutarha Eija Latvanen 

Japanilainen puutarha heinäkuussa 2016 (kuva Eija Latvanen). 

Roihuvuoren Kyläjuhlat järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2005.

Vuonna 2008 Roihuvuoressa vietettiin ensimmäistä kertaa japanilaistyylistä Hanami-juhlaa

Tuhkimonpuistossa sijainnut puiston huolto- ja kerhorakennus purettiin huonokuntoisena vuonna 2012. Roihuvuori-Seura on vuokrannut kaupungin avustuksella Tuhkimonpuistoon kaksi parakkirakennusta, jotka toimivat väliaikaisena kylätalona. Vuonna 2016 Tuhkimonpuistoon rakennettiin skeittirata vanhaan kahluualtaaseen. Skeittirata on rakennettu etupäässä vapaaehtoisvoimin harrastajien toimesta. 

 

ScreenHunter 795 Sep. 28 13.05

Tuhkimonpuiston väliaikainen kylätalo on maalattu Japanilaisten anime-elokuvien hengessä (kuva Roihuvuori-Seura). 

 

Vuonna 2010 Roihuvuori valittiin Vuoden kaupunginosa-palkinnon saajaksi. Suomen kotiseutuliiton myöntämän palkinnon perusteiksi mainittiin etenkin aktiivinen asukastoiminta

Roihuvuoren rakennuskantaa on esitelty sivulla: http://roihuvuori.com/tietoa-roihuvuoresta/rakennuksia-roihuvuoressa 

Roihuvuoren kotikaupunkipolku on valmiiksi suunniteltu kävelyreitti, jonka avulla pääsee tutustumaan alueen historiaan ja nähtävyyksiin. Kuvakertomus kotikaupunkipolun avajaiskävelystä 12.6.2016.

Kesällä 2016 valmistui Roihuvuori-Seuran kylävene "Ruma ankanpoikanen". Vene on seuran jäsenten käytettävissä retkeilyyn lähivesilllä.    

Roihuvuorentien loppupäähän on kaavoitettu uusi taloryhmä (Roihuvuorentien pohjoisrinne). Kohteen rakentaminen käynnistyy 2010-luvun lopulla tai 2020-luvun alussa. 

 

 

Roihuvuoren rakennusten ikäjakauma

Oheisessa kuvassa esitetään Roihuvuoren rakennusten ikäjakauma. Ensimmäisen rakennusvaiheen jälkeen 1950-luvulla on uusia rakennuksia kohonnut varsin tasaiseen tahtiin (lähde: Helsingin kaupunki, kaupunkimittausosasto, avoin data).


Roihuvuori rakennusten ikajakauma 

Roihuvuori: rakennusten ikajakauma (kartta, pdf). 

 

 

Roihuvuoren asukasluvun kehitys 

Herttoniemen kylä oli lähes 500 vuotta osa Helsingin pitäjää. Valtakunnallisessa paikallishallinnon uudistuksessa vuonna 1865 Herttoniemestä tuli Helsingin maalaiskunnan yksi kylä. Helsingissä toteutettiin suuri alueliitos vuonna 1946, jolloin myös Herttoniemi ja Roihuvuori liitettiin osaksi Helsinkiä.

Suuren alueliitoksen aikoihin vuonna 1946 Herttoniemen alueella asui arviolta n. 1000 asukasta.   

 

  Herttoniemi (kaupunginosa, sisältäen Roihuvuoren)
   väestönmuutos
 
   (Helsingin kaupunki, Tietokeskus (Helsinki alueittain, Aluesarjat)) 
         vuosi  asukkaita
1955         5428
1960         -
-         -
1995         19 225
2000         24 574
2005         26 333
2010         26 423 
2015         28 126

 

  Roihuvuori, väestönmuutos 
   (Helsingin kaupunki, Tietokeskus (Helsinki alueittain, Aluesarjat)) 
           vuosi  asukkaita
1955         - 
1960         6806
-        -
1995         7894
2000         8041
2005         7461
2010         7570
2015         7714

 

Herttoniemen peruspiirin väestö 1992-2016 sekä ennuste 2017-2026
(Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus: Helsingin seudun aluesarjat; 26.9.2016)

herttoniemi vaesto

Roihuvuoren väestö 1992-2016 sekä ennuste 2017-2026
(Lähde: Helsingin kaupungin tietokeskus: Helsingin seudun aluesarjat; 26.9.2016)

 roihuvuori vaesto

 

 

Tietolähteitä

Finna-hakupalvelut (https://www.finna.fi/)

Itä-Helsingin vaiheita ja nähtävyyksiä = Minnen och sevärdheter i Östra-Helsingfors / [tekijät = författare: Sigbritt Backman .. et al.] ; julkaisija: Itä-Helsingin kulttuuriseura 2000

Maalaismaisemista Itä-Helsingiksi / [toimittaja:] Kyllikki Kailari ; teostoimikunta: Raimo Hanski ... [et al.] ; julkaisija: Itä-Helsingin kulttuuriseura 2005

Roihuvuori : Ehrensvärdin kartanon maista vehreäksi kaupunginosaksi / Kaarina Hulkkonen; julkaisija: Hulkkonen, Kaarina [Roihuvuori-seura] | 1999 

Herttoniemi : kylä, kartano, kaupunginosa / Eva Packalén; julkaisija: Packalén, Eva Helsingin kaupunginmuseo | 2008 

Roihuvuori, wikipedia-artikkeli  (https://fi.wikipedia.org/wiki/Roihuvuori)

Wikipedia: eri artikkeleita 

Helsinki alueittain. Helsingin kaupunki, Tietokeskus. http://www.hel.fi/www/tieke/fi/tilastot_tutkimukset_tietoaineistot/tilastojulkaisut/helsinki-alueittain-ja-piirijakokartat

Aluesarjat. Helsingin kaupunki, Tietokeskus.

Roihuvuoren kylälehden eri numeroita

Muita sekalaisia lähteitä 

 

 

Alakategoriat